Outo kumpu, kiehtova kumpu

Outokummun keskusta

 

Outokumpu ja arkeologinen tutkimus - fubar

Outokummussa tuli kaivettua 101 koekuoppaa. Näistä löytyi tasan tarkkaan yksi palanut luu. Tuo sadasyhdes kuoppa kaivettiin ihan piruuttaan: nyt raportissa voi sanoa, että alle prosentissa kuopista tuli löytöjä.

Sää kiusasi, oli hyvin koleaa ja vettäkin ripeksi niskaan. Onneksi hotelli Malmikummun (suosittelen!) sauna lämmitti. Sitä ennen tosin hyödynsimme Museoviraston etuja käymällä museossa nimittäin

Kaivosmuseo - mahtava kohde

Onneksi Outokummun keikka ei jäänyt hukkareissuksi. Kävimme Outokummun kaivosmuseossa, minne pääsimme Museoviraston työntekijöinä ilmaiseksi, vielä VIP-rannekkeilla. Museovirasto oli nimittäin mukana toteuttamassa museota ja kaivamassa vanhaa kaivosaluetta vuonna 1995. Tuolloin löydettiin vanhan kuparitehtaan rakenteita ja työkaluja. Raportin kaivauksista voi lukea täältä.

Ensinnäkin, museohenkilökunta on pohjoiskarjalaisiksikin erittäin kohteliasta, miellyttävää ja palvelualtista. Toiseksi, kyseessä ei ole pelkästään museo: kyseessä on erittäin laaja museokokonaisuus. Aloitimme matkan Outokummun kaivoshistoriaan nostokonehuoneesta, missä haisi aidosti vanhoilta koneilta: se on tietty öljyn, ruostuvan metallin ja käytön tuoksu.

Nostokonehuone. Sisällä oleva kalusto oli massiivisuudessaan hyvin vaikuttava.

Koneiden koko yksinään teki suuren vaikutuksen. Konehuoneesta jatkoimme ylöspäin kohti kaivostornia ja murskaamoa. Vasta nyt alkoi toden teolla selvitä, miten laaja museoalue on. Ja parhaat palat oli vasta edessä!

Kaivosmuseon ulkona olevat opaskyltit ovat todella tyylikkäitä. Näitä ei huligaanit noin vaan revi maasta!

Ylös, tornille.

Murskaamo oli tilana vaikuttava ja opasteet sekä näyttelytilat olivat hienot. Malmin prosessointi tuli hyvin selitetyksi, ja rikastamossa kiertely oli mielenkiintoinen kokemus. Jäimme nippanappa paitsi opastetusta kierroksesta, mutta neljästään kierrellenkin kaivosalue avautui hyvin.

Kaikkein vaikuttavinta oli kiivetä kaivostornin huipulle. Maisemat olivat mahtavat, ja vaikka sää olikin huonomman laatuinen niin nähtävää riitti. Pelkästään sen takia kannatti tulla! 

Hulppeat maisemat. Kuvassa näkyvä torni on Keretin kaivostorni, Suomen korkein kaivostorni (96 m).

Outokumpua.

Tornista kapusi alas suurin piirtein vapisevin jaloin. Täältä siirryimme rikastamon näyttelyyn jonka jälkeen menimme jäätelökioskin kautta vanhaan "kymppitunneliin". Tunnelma siellä oli mahtava: katsoimme ensin koleassa tunnelissa valkokankaalta 14 minuutin dokumentin kaivostoiminnasta Outokummussa ja sitten etenimme kypärät päässä halki tunnelin. Matkalla näimme suomalaista kallioperää kaikessa kauneudessaan ja ihmettelimme kalliosta tippuvaa vettä

Museoalueella voi pelata frisbeegolfia.

Lopuksi pistäydyimme varsinaisissa museonäyttelyissä. Ne olivat harvinaisen hyvin toteutetut, etenkin pienoismallit erilaisista kaivoksista ja louhintatekniikoista olivat kiinnostavia. Geologiatoimintaa esiteltiin hyvin, mutta Talvivaaraa koskevat osat näyttelyä saivat hihittelemään.

Lopuksi hyödynsimme kahvilipukkeemme ravintola Vanha Pajassa, missä vilkaisimme uteliaisuuttamme ruokalistaa. Koska nälkä kurni, tilasimme kukin listalta grilliruokaa ja "nallelimpparia" (Karhu-olutta). Hinnat olivat halvat ja ruoka maittoi. Vielä ennen sulkemisaikaa ehdimme museokauppaan, mistä ostin yhden postikortin Turkuun. Yksi t-paita, jossa oli hauska vanhanaikainen työturvakampanjan kuva olisi kiinnostanut minua, mutta valitettavasti oli vain L-kokoisia. Henkilökunnan palvelualttiudesta kertoo sekin, että palvelutiskillä vuorossa ollut tyttö meni erikseen penkomaan varastoa. Valitettavasti kokoani ei löytynyt, mutta käynnistä jäi erittäin hyvä mieli tältäkin osalta.

Suosittelen ehdottomasti tätä museokohdetta. Se on yksi Suomen vaikuttavimmista museoista, ja tarjoaa kokonaisvaltaisen kokemuksen. Kesälomaraitilla kannattaa poiketa pidemmältäkin matkalta pelkästään tätä varten!

Kirjoittaja umpitunnelissa.