tiistai 14. huhtikuuta 2015

Tyrvään kirkon hautausmaalta

Tänään oli aikaa pyöriä Sastamalassa, käyntikohteisiin kuului mm. Tyrvään kirjakauppa, jonka kirjakellarissa oli paljon mielenkiintoista tavaraa. Lähiantikvariaatista löytyi juuri etsimäni teos, raumalaiskomppanian muisteluksia talvisodan Summasta. Pistäydyin myös kirjastossa, mutta en löytänyt mitään poistokärreistä ja antikvariaattikäynti oli jo tuottanut tulosta.

Matkalla Hotelli Nukkumatista (ihana majapaikka, muuten) kirjastoon on tien varrella Tyrvään kirkko (ei Pyhän Olavin). Pistäydyin vilkaisemassa hautausmaata ja bongasin uuden JP 27:n haudan:

Jääkäri, majuri Taavetti Kauniston hautakivi.

Hautausmaalla oli mielenkiintoisia muistomerkkejä:

Vuonna 2004 pystytetty kotirintaman muistomerkki.

Ilmeisesti Karjalaan jääneiden vainajien muistokivi. Teksti olisi syytä huoltaa.

Sankarihautausmaan muistomerkki oli perinteinen ja tunteisiin vetoava. Tunteisiin tehosi kuitenkin kaikkein eniten havainto, että näiden pitkien ristirivien jokainen risti edustaa kahta vainajaa: molemmilla puolilla on nimi.


Sodissa kaatuneiden muistomerkki ja sankarihaudat

Vuosi 1918 on esillä Tyrvään hautausmaalla:

"Vapaussodassa kaatuneitten tyrvääläisten veljeshauta". Kaksi kaatui Tampereen taisteluissa Messukylän alueella.
 Useammassa hautakivessä oli vuoden 1918 tunnus:



Oli myös yksi tunnus, kiinnostava tunnus, jota en (tietojeni huonoutta) heti tunnistanut: ilmavoimien mies.

Kruunattu merkki jonka keskellä hakaristi, eli Eric von Rosenilta saatu ilmavoimien tunnus.
Jääkärihautojen etsiminen on hyvin opettavaista. Haudoista on ilmeisesti tulossa tai on juuri tullut teos, mutta en halua lukea sitä. Jos vain ottaisin oppaan, todennäköisesti kävelisin suoraan hautakivelle, nappaisin kuvan ja lähtisin niine hyvineni pois. Nyt haudat on etsittävä ja samalla löytää paljon muuta. Tämä auttaa tutustumaan paikkakunnan historiaan hyvin kiehtovalla tavalla. Vuosiluvut, ammatit ja symbolit kertovat paljon. 

Itselleni kertoivat kaikkein eniten sankarihautojen päivämäärät. Ilmeisesti moni meni Laatokan pohjoispuolella 1944. Harva oli yli kahdenkymmenenviiden. Sattumalta otin palattuani luvun alle hotellista kirjahyllystä Mielensäpahoittajan, joka pohtii kirjoituksessa "Koiranputkea pidemmälle" lääkärissä käynnin aikana elonpäiviä, elinikää ja vanhuutta hyvin koskettavasti:

"Minä olin kahdeksantoistakesäisenä rintamalla ja siellä tuli nähtyä samanikäisiä pahasti haavoittuneita poikia, jotka olisivat halunneet elää huomiseen mutta eivät saaneet. Ne pyysivät yhtä päivää eivätkä saaneet edes sitä."
Tuomas Kyrö, 2014 (2010). Mielensäpahoittaja. WSOY. Kahdeskymmenesneljäs painos. s. 50.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti