101 esinettä - konfliktiarkeologin kiväärinhylsykokoelma

Arkeologit keräävät usein epämääräisistä esineistä referenssikokoelmaa. Itse keräilen erilaisia hylsyjä, ja kokoelmani on pieni mutta sangen erikoinen. Esittelen nyt seitsemän erilaista kiväärinhylsyä tarinoineen. Minun on pitänyt kirjoittaa näistä pitkään, mutta yksi hylsyistä oli jemmassa ja jemma paikassa nimeltä hukka. Nyt löytyi.

Käytin tunnistuksessa apuna Mika Pitkäsen ja Timo Simpasen teosta Suomalaiset sotilaspatruunat 1918 - 1945 (2004).

Kolme hylsyä Ihantalasta ja neljä arkeologisilta kaivauksilta.

Esine # 24 - Ruotsalainen 8 mm lisenssipatruuna Haminasta

Kävin vilkaisemassa usein Haminan kasarmin kaivauksia aidan yli keväällä 2011. Eräänä päivänä tuttu tutkimusavustaja nakkasi minulle käteen kiväärinhylsyn, hehän eivät Virastolle modernia romua keräile.

Tämän tutkiminen teetti jonkin verran työtä. Hylsy on "revinnyt" puolivälistä, mutta pohjan eli kannan merkit voi lukea selvästi: kruunun ylhäällä, numeron 3 vasemmalla, numeron 8 oikealla ja K-kirjaimen alhaalla.

Aluksi arvelin hylsyä saksalaiseksi, sitten ruotsalaiseksi lisenssiksi, enkä viimeisessä väärillä jäljillä ollutkaan. Kyseessä on nimittäin ruotsalainen Karlsborgin patruunatehtaan 1938 valmistama 8,00 mm:n Browning-konekiväärin patruunan hylsy, jossa oli 14,2 gramman D-luodilla ladattu patruuna m/32 (ks. Pitkänen & Simpanen 2004: 218). Patruunaa käytettiin Suomessa muutamissa vuonna 1940 lahjoituksina saaduissa 8 mm kaksoisilmatorjuntakonekivääreissä m/36. Muistan jostain lukeneeni, että juuri Haminan suojeluskunnan rannikkoporukat saivat nuo itkk:t.

 

Esine # 25 - Hylsy Virusmäeltä

Hylsy numero 2 on litistynyt yläosasta. Löysin tämän 2013 kaivellessani Museoviraston hommissa Turun Virusmäellä. Kannan merkinnät näkee vain suurennuslasilla ja tihrustamalla.

Kannan merkit näkyvät enää heikosti. Niitä on vaikea saada hyväänkään kuvaan näkyville.

Nallissa näkyy iskurin jälki, ja vasemmalla erottuu hyvin heikosti venäläinen P-kirjain eli п. Oikealla erottuu mahdollisesti R-kirjain eli р. Alhaalla olevasta merkistä ei saa selvää.

Pitkän etsiskelyn jälkeen tunnistin tämän alustavasti venäläiseksi. Monissa venäläisissä patruunoissa on vasemmalla P-kirjain, molemmat (P vasemmalla ja R oikealla) löytyvät mm. kolmen linjan patruunan  m/1891 Pietarissa 1908 valmistetusta hylsystä (ks. Pitkänen & Simpanen 2004: 76). Tässä hylsyssä "kello kuudessa" on merkintä I I I ja kello kahdessatoista merkintä 08. Tosin samanlaiset merkinnät ovat harvinaisessa S-luodilla valmistetussa koepatruunassa, jossa on ylhäällä merkintä 05 ja alhaalla I I (ks. Pitkänen & Simpanen 2004: 77).

Selkeästi hylsy on kuitenkin valmistettu Pietarissa ja se on tullut Suomeen 1900-luvun alkupuolella, mahdollisesti vuoden 1918 kahinoissa. Miksi joku on ammuskellut kolmen linjan kiväärillä Raunistulassa Virusmäellä, se on epäselvää. Liekö juhlinut vallankumousta.

Esine # 26 Ensimmäinen Sastamalan hylsyistä

Lisää hylsyjä, tällä kertaa maatalon tontilta Sastamalasta, mistä niitä tuli kaksin kappalein huhtikuussa 2015. Toisen löysin itse ja toisen antoi kaveri. Ensimmäinen kappale on ehtaa idän tavaraa. Vai onko? Taas kerran hylsyn suuaukko on puristettu kasaan. Pohjasta erottuu yläosassa eli "kello kahdessatoista" teksti Кaинoкь sekä luku 17 ja alhaalla "kello kuudessa" 7.62

Kyrillisin kirjaimin Кaинoкь 17 ja alhaalla kaliiperi 7.62.

Tämäkin vaati setvimistä, mutta vastine löytyi. Kyseessä on brittiläisen Kynochin patruunatehtaan vuonna 1917 valmistama kolmen linjan patruuna. 

Brittiläiset ja amerikkalaiset tehtaat valmistivat miljoonia patruunoita venäläisten pyynnöstä. Kynochin tehdas oli ainoa, joka venäläiseen malliin löi kantaleiman koholle, muut uursivat sen. Toisena erikoisuutena kaikki kolme asetehdasta briteissä (Kynoch, Royal Laboratory ja Eley) käyttivät erityylisiä pisteniittauksia hylsyn kaulassa. Sastamalankin yksilössä voi havaita Kynochille tyypillisen "väliviivan" kaulassa (Royal Laboratoryssa se oli luotimainen ja Eleyllä ympyrä). Asiasta tarkemmin Pitkänen & Simpanen 2004: 85.

Eli briteissä I maailmansodan aikana vuonna 1917 valmistettu kolmen linjan patruuna päätyi jotenkin Sastamalaan ja sen hylsy maatalousrojun joukkoon. Metsästystä vai vuoden 1918 kahinoita?

Esine # 27 Toinen Sastamalan hylsyistä

Mikä voisi olla sen suomalaisempaa kuin Valtion Patruunatehtaan valmistama kiväärinpatruuna? Tunnistin veijarin heti kannan lyhenteestä V P T. Kannan alaosassa on myös luku 3 ja toinen luku, josta en saa selvää. Mahdollisesti ja todennäköisesti luku 5. Tämäkin on siis samasta paikasta kuin edellinen, brittiläisten valmistama hylsy.

V P T eli Valtion Patruunatehdas ja 3 sekä toinen luku, "X" lienee 5.

Hylsytyyppi on tasakantainen, eli vuoden 1932 jälkeen valmistettu (sitä ennen VPT:n valmistamat hylsyt olivat kuperakantaisia). Muuten tästä on vaikea sanoa mitään, ja on muistettava, että uudelleenlataaminen on mahdollista.

 

Esine # 28 Ihantalan ihmeistä ensimmäinen

Karjalan postauksessa näkyi, että Ihantalan kentiltä löytyy vielä sotamuistoja. Varoitan tosin vakavasti kaikkia keräilemästä näitä, sillä taistelukentillä on edelleen räjähtämättömiä pommeja, kranaatteja ja miinoja. Myös pienikaliiperisten ammusten kanssa hölmöily voi johtaa vammautumiseen tai/ja kuolemaan.

Löysin kaksi huonokuntoista hylsyä ja yhden erinomaisessa kunnossa olevan, ja nyt voimme siis tutkia aidon 1900-luvun taistelukentän löytöjä.

Kuten havaita saattaa, ensimmäinen Ihantalan hylsyistä on kärsinyt pahasti. Se on katkennut yläosastaan ja sen pinnassa on ruostetta. Pohjan merkinnöistä ei saa selvää eikä patruunaa ole ilmeisesti ammuttu, koska iskurin jälki puuttuu nallista. 

Tästä kohtaa tuli suuri määrä niin hylsyjä kuin luoteja, sekä kiväärin että pistoolin. Pikaisella tutkimisella suurimmassa osassa hylsyistä ei ollut nalleissa iskurinjälkiä. Onko tässä ollut huono-onninen kiväärisotilas, joka on kaatunut/haavoittunut/paennut varusteensa jättäen ja jonka patruunataskun sisältö on valunut maahan? Jos maaperä on ollut ankara 70 vuoden ajan, niin irrallaan olevat luodit ovat todennäköisesti peräisin paikalle syöpyneistä patruunoista, joita routa on liikutellut. Luodit voivat myös olla peräisin pikakiväärin/konekiväärin suihkusta, joka on uponnut maahan.

Esine # 29 Lisää Ihantalan ihmeitä

Samasta kohtaa kuin esine/hylsy # 28. Kuten näkyy, Karjalan maaperä ei ole yhtä hellä metalleille kuin Kymenlaakson, Pirkanmaan tai Varsinais-Suomen. Olisiko ilmansaasteilla tekemistä asian kanssa? Toisen maailmansodan aikaisten hylsyjen kannat tällä puolella rajaa erottuvat harvinaisen selkeästi, mutta heti toisella puolella ne ovat sörsseliä.

Kannasta ei voi lukea merkintöjä. Nalli ei ole räjähtänyt, eli tätäkään patruunaa ei laukaistu Ihantalassa. Näyttäisi siltä, että yläosassa on kolme kirjainta tai numeroa ja että nallin ja kannan pohjan välillä on vinossa väliviivan (-) muotoinen merkintä, mutta ne saattavat olla vain korroosiota. Venäläisiä patruunoita ei tuossa vaiheessa enää kai saatu sotasaaliiksi niin paljon, että ne näkyisivät kirjanpidossa.

Esine # 30 Ihantalan ihmeitä numero 3

Edellisestä löytökohdasta muutama kymmenen metriä ja maata lapioiva lomakylän rakentaja (?) onnistui löytämään hienossa kunnossa olevan hylsyn, jonka sain muistoksi. Oliko aikaisempi löytökohta jonkin sortin anomalia? Vai onko tämä kokoelmani viimeinen lisäys nuorempi löytö?

Kuten näkyy, hylsy on todella erinomaisessa kunnossa ja pohjasta päätellen hylsy on myös ammuttu. Ihantalassa houkuttelee tulkintoja tekemään kahden eri sijainnista tulleiden hylsyjen eroavaisuudet.

Sivumainintana myös kahdesta paikalta tulleesta pistoolinhylsystä puuttuu nalleista iskurinjäljet, eli ampumatta jäi nekin. Toisessa niistä näkyy yläosassa merkintä I ja jokin merkki ja alaosassa 44. Lähimpiä vastineita ovat venäläiset Tokarevin patruunat (ks. Pitkänen & Simpanen 2004: 280). Tuo 44 on selvästi valmistusvuosi ja se kertoo, että pistoolin patruunoita tuotiin lähes tuoreeltaan tehtailta etulinjaan. Käsittelen ne myöhemmin erikseen omassa postauksessa.

 

 

Kokeillaanpa tulkintaa Ihantalasta:

Esineet 28 ja 29 (+ pistoolin hylsyt) löytyivät suomalaisten asemien edestä noin 50 metrin päästä suuren kiven läheltä. Hylsyt täältä olivat huonossa kunnossa ja nalleista päätellen ne jäivät käyttämättä. Todennäköisesti ne ovat kuuluneet venäläiselle sotilaalle/sotilasryhmälle, joka hyökkäsi kohti suomalaisten asemia ja suojautui tai pysähtyi muusta syystä tähän. Todennäköinen Tokarev-pistoolin hylsy viittaa myös tulkintaan puna-armeijalaisista. Suuri siirtolohkare on varmasti houkutellut suojaan sirpaleilta ja tulitukselta. Ryhmän hyökkäys pysähtyi kiven viereen ja osa näiden ammuksista putosi maahan ja hautautui.

Esine 30 löytyi lähempää suomalaisten asemia (n. 15 metriä lähimpiin juoksuhautoihin), ja se oli paremmassa kunnossa kuin muut paikalta löytyneet esineet. Patruuna oli ammuttu. 

Voisiko olla, että # 30:ssä on kyseessä suomalaisen kiväärin hylsy, ja että suomalaisten hylsyjen metalli oli parempaa laatua kuin neuvostoliittolaisten vastineiden? Kannan leimasta ei tosin saa mitään selvää (aivan sileä) ja luulisi VPT-merkinnän näkyvän. Hylsy voi myös olla hyvin nuori, eikä siis mahdollisesti edes liity taisteluun. On muistettava, että löysimme lähes tuoreeltaan ammutun suden Kuuterselän taistelupaikalta.

Kuten huomata saattaa, löytöjen kunnosta, levinnästä ja keskinäisistä yhteyksistä voi päätellä yhtä sun toista. Ja usein päin honkia.

Sastamalan viimeiset päivät

Kahden kaivajan oli uskaltauduttava Olavin kirkon luona hevosaitaukseen. Minä jäin suosiolla ulkopuolelle kaivelemaan, ja pääsinpähän dokumentoimaan operaatiota:

Kuoppia piti kaivaa 20 metrin päähän rakennuksesta ja jos se menee hevosaitauksen puolelle niin menköön!

Aluksi asukkaat eivät juurikaan noteeranneet vieraita.

Kuopat saatiin mitattua paikoilleen ja kaivaminen saattoi alkaa.

Saimme pian asiantuntijan trion ponista:

Poni suhtautui kaiveluun uteliaasti ja tuijotti arkeologia pitkään, tunkien turpansa hyvin lähelle.

Poni antoi myös arvionsa löydöistä, kun sille annettiin nuuhkittavaksi kourallinen tiilimurskaa:

Manailen edelleen sitä, ettei kamera ollut esillä kun poni sai nuuhkaistua löytöjä. Se veti ylähuulensa ylös, irvisti näyttävästi ja käänsi päänsä minun puoleeni. Se ilme! Sain hysteerisen naurukohtauksen siitä irvistyksestä. Ponikaan ei arvosta moderneja kaivauslöytöjä...

Poni osoittaa ymmärtämystä.

Seuraava kohde...

Sastamalan viimeisenä kohteena tutkimme ruokoa puskevan järven rannalla olevaa tonttia. Paikalla oli ollut vanha navetta ja lasinsirpaleiden ja muun tuoreen romun joukossa oli jopa vähän maatakin. Tässä löytöjä:

Minun metrin kokoisesta kuopasta löytyi valtava määrä romua: Arabian astioiden sirpaleita, lasia, ikkunalasia, rautaromua, nauloja, tiiltä... Myös kaksi sulaketta ja polkupyöränratas.

Ehjä alkon pullo (korkki kiinni) ja jokin lääkepullo.

Romua riitti...

Naapurikuopasta löytyi muovinen nappi, jossa ilmeisesti jenkkikotka.

Monenlaista lasia ja sirpale.

Kukkakoristeinen arabia tai muu posliiniastia.

Kuten mainittu, romua riitti!

Viimeisenä päivänä vein tuliaisina kotiin Pyymäen leipomon mangomoussetäytteisiä suklaaleivoksia. Ensi viikolla Messukylään.

Lopuksi haluan kiittää Hotelli Nukkumattia erinomaisesta majoituksesta. Suosittelen!

Tyrvään kirkon hautausmaalta

Tänään oli aikaa pyöriä Sastamalassa, käyntikohteisiin kuului mm. Tyrvään kirjakauppa, jonka kirjakellarissa oli paljon mielenkiintoista tavaraa. Lähiantikvariaatista löytyi juuri etsimäni teos, raumalaiskomppanian muisteluksia talvisodan Summasta. Pistäydyin myös kirjastossa, mutta en löytänyt mitään poistokärreistä ja antikvariaattikäynti oli jo tuottanut tulosta.

Matkalla Hotelli Nukkumatista (ihana majapaikka, muuten) kirjastoon on tien varrella Tyrvään kirkko (ei Pyhän Olavin). Pistäydyin vilkaisemassa hautausmaata ja bongasin uuden JP 27:n haudan:

Jääkäri, majuri Taavetti Kauniston hautakivi.

Hautausmaalla oli mielenkiintoisia muistomerkkejä:

Vuonna 2004 pystytetty kotirintaman muistomerkki.

Ilmeisesti Karjalaan jääneiden vainajien muistokivi. Teksti olisi syytä huoltaa.

Sankarihautausmaan muistomerkki oli perinteinen ja tunteisiin vetoava. Tunteisiin tehosi kuitenkin kaikkein eniten havainto, että näiden pitkien ristirivien jokainen risti edustaa kahta vainajaa: molemmilla puolilla on nimi.

Sodissa kaatuneiden muistomerkki ja sankarihaudat

Vuosi 1918 on esillä Tyrvään hautausmaalla:

"Vapaussodassa kaatuneitten tyrvääläisten veljeshauta". Kaksi kaatui Tampereen taisteluissa Messukylän alueella.

 Useammassa hautakivessä oli vuoden 1918 tunnus:

Oli myös yksi tunnus, kiinnostava tunnus, jota en (tietojeni huonoutta) heti tunnistanut: ilmavoimien mies.

Kruunattu merkki jonka keskellä hakaristi, eli Eric von Rosenilta saatu ilmavoimien tunnus.

Jääkärihautojen etsiminen on hyvin opettavaista. Haudoista on ilmeisesti tulossa tai on juuri tullut teos, mutta en halua lukea sitä. Jos vain ottaisin oppaan, todennäköisesti kävelisin suoraan hautakivelle, nappaisin kuvan ja lähtisin niine hyvineni pois. Nyt haudat on etsittävä ja samalla löytää paljon muuta. Tämä auttaa tutustumaan paikkakunnan historiaan hyvin kiehtovalla tavalla. Vuosiluvut, ammatit ja symbolit kertovat paljon. 

Itselleni kertoivat kaikkein eniten sankarihautojen päivämäärät. Ilmeisesti moni meni Laatokan pohjoispuolella 1944. Harva oli yli kahdenkymmenenviiden. Sattumalta otin palattuani luvun alle hotellista kirjahyllystä Mielensäpahoittajan, joka pohtii kirjoituksessa "Koiranputkea pidemmälle" lääkärissä käynnin aikana elonpäiviä, elinikää ja vanhuutta hyvin koskettavasti:

"Minä olin kahdeksantoistakesäisenä rintamalla ja siellä tuli nähtyä samanikäisiä pahasti haavoittuneita poikia, jotka olisivat halunneet elää huomiseen mutta eivät saaneet. Ne pyysivät yhtä päivää eivätkä saaneet edes sitä."

Tuomas Kyrö, 2014 (2010). Mielensäpahoittaja. WSOY. Kahdeskymmenesneljäs painos. s. 50.

Sastamalassa lapio heilumassa

Aivan ensi alkuun suhteellisen hilpeä bongaus Sastamalasta Pyymäen konditorian terassilta:

Tämän eteen nähty vaiva sai minut kyllä tirskumaan.

Viimeinkin saa kahvin ja munkin (no, nyt otin kyllä Jaffan ja munkin) otettua kahvilan katupuolelle ja vain nauttia auringonpaisteesta. Pyymäen konditorion vitriinikin on mainio sekoitus suolaista ja makeaa. Suosittelen myös lohitoastia, kalassa ei ole pihistelty, pariloidaan kunnolla ja on mainion makuista!

Sitten kohteelle. Maatalon piha, lähettyviltä todettu tummaa maata ja mahdollisesti rautakautista keramiikkaa. Kohde oli niitä, joissa piakkoin kävi pohtimaan että tuliko ryhdyttyä arkeologiksi vakavan aivotulehduksen partaalla, nimittäin:

Arkeologi EI TYKKÄÄ. 50 cm X 50 cm kuoppa täynnä höttömuovia.

Muovia riitti ja riitti ja kun sitä oli sahanut ja nyhtänyt puukolla ja kynsillä ja lapiolla hakkaamalla ja hampailla niin mitäs sitten:

Useamman sentin sitkomuovikerroksen alta tulee kerros pressua. ARKEOLOGI EI TYKKÄÄ!

Ja kun puukolla ja kiskomalla oli söheltänyt pressukuiduista läpi ja saanut sen ruokalusikallisen maata ylös, tuli UUSI KERROS MUOVIA. Kuopan laajentamine suuntaan jos toiseen ei auttanut, melkein joka paikassa tuli loputon muovikerros vastaan. Onneksi siunattu isäntä otti traktorin ja kauhan ja puski maata että päästäisiin kunnon kerroksiin käsiksi. Ele säästi tuhannen työtuntia:

Ensimmäinen pusku tuotti maasta noin kymmenen metriä pitkän kuitusäikeen pressusta.

Muovia oli niin paljon ja se oli niin tiukassa, että traktorin eturenkaat kohosivat ilmaan pahimmissa paikoissa!

Muoviroinaa oli maassa yllin kyllin...

Massasta noin 30% muovia ja suurin osa itse maasta olikin vanhaa viemäriputkea, tiiltä yms. Ilman konevoimaa tuon raivaamisessa olisi mennyt ikuisuus ja olisin kai saanut/tarvinnut virastolta viran.

Tiilien ja muiden penkominen tuotti pari hauskaa palasta:

Tässä tiilessä kirjaimet K, A ja T

Ja toisessa palassa viereisestä kuopasta T ja E. Jokin KATE?

Tyrvään kirkolla

Edellisen päivän auringosta ei ollut seuraavana aamuna tietoakaan:

Kaivauskohdekin muistuttu paikoin joulukorttimaisemaa:

 

 

Kohde saatiin kuitenkin tältä erää selvitetyksi. Seuraavaksi lounas (lohitoast) ja siirtyminen uudelle kohteelle, joka osoittautui olevan Tyrvään kirkon vieressä. Kävin Pyhän Olavin kirkolla viimeksi Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä 2009 tai 2010. Kirkon uudet maalaukset jäivät tuolloin katsomatta.

Kaivauspaikalla aitauksessa olevat kaksi hevosta ja poni huvittivat:

Hoposia ja taustalla Tyrvään Pyhän Olavin kirkko.

 Yksi oli aika ujo, hermostui kai meistä ja meni nurkan taakse piiloon kurkkimaan:

Joko ne menivät pois?

Uljas olento, jonka kanssa hieroin tuttavuutta kourallisella ruohonkorsia.