Näytetään tekstit, joissa on tunniste raivokohtaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raivokohtaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. syyskuuta 2016

Turhauttava arkistoreissu Helsinkiin

Heti alkuun arvoitus:

On kaksi veljestä. Nuorempi veljeksistä asuu Helsingissä ja vanhempi Turussa metri piikkilankaa tungettuna peräsuoleen. Miksi?

Vastaus: Vanhempi veli sai valita ensin.

Hyvänä aikeenani oli saada viikon alkupuoli käytetyksi Helsingissä arkistotutkimuksiin mutta valitettavasti meni melkein totaalisesti päin helvettiä.

Kansalliskirjasto ja Museoviraston arkisto - nada!


Jotain Helsingistä kertoo jo sekin, että ensimmäisenä päivänä tällä vierailulla löysin heti ulos astuttuani seuraavasta kadunkulmasta valkoisen pyyhkeen, jossa oli joko punaista maalia tai veritahroja. Veikkaan jälkimmäistä. Mutta arkisto- ja kirjastotouhuihin:

Tilasin Kansalliskirjastoon yhden aikakauslehden, jota en Turun yliopistosta voi tilata taannoin kirjastossa sattuneen vesivahingon vuoksi. Se luvattiin toimittaa seuraavana arkipäivänä kello 11 mennessä, annoin heille reilusti aikaa mutta löytyikö sitä hyllystä! Ei! **** ****** ****** ja ****! Onneksi varasin yhden ylimääräisen päivän, joten vielä on yksi työpäivä mahdollista saada käyttööni elintärkeä artikkeli.

Minun piti myös käydä Museovirastossa Kansatieteellisessä arkistossa. Tähänkin olin varannut reilusti aikaa. Museoviraston sivuilla tiedot arkistosta ovat minimaaliset joten otin yhteyttä arkistonhoitajaan. Tämä kyllä vastasi hyvin nopeasti kertoen valitettavasti, että armoitetun pääministerimme Museovirastoon kohdistamien leikkausten ansiosta aineiston toimitusaika on kaksi viikkoa. Ja seuraava sopiva päivä olisi tämän kuun loppupuolella. Ja mahdollista olisi tutustua vain yhtenä - kahtena päivänä viikosta, jälleen kiitos leikkausten.

Olisin tarvinnut erittäin laajan Kieltolakikyselyn aineistot seuloakseni sieltä Viipuriin liittyviä aineistoja. Tämä on vaativa homma ja ensimmäiset 1 - 2 tuntia menisivät joka tapauksessa siihen että tutustun aineistoon ja sen laatuun. Nyt tällainen laajan aineiston läpikäyminen on tehty täysin mahdottomaksi.

Kansallisarkistossa - Astia on Yöastia eli pissipotta


Ensimmäinen tilaukseni Kansallisarkistoon toimitettiin täydellisesti aikataulun mukaisesti. Seuraavia ei tullut kuitenkaan toisena tutkimuspäivänä lainkaan ja ihmettelin, mistä on kyse. Olin tiistaiaamuna kuvannut yhden kansion kahta seuraavaa odotellessani mutta niitä ei ilmestynyt laisinkaan! Onneksi älysin lähteä paikalta ajoissa ja jättää Rauhankadun tutkijasalin kuvauskopin seuraavalle asiakkaalle.

Paitsi yksi jumi oli: tilasin erästä minitutkimusta varten kymmenen kantakorttia ja niistä ilmoitettiin maanantai-aamuna, että ne eivät ennättäisi keskiviikoksi. No, ymmärrän kyllä mutta vaikuttaa siltä, että vastaisuudessa arkistoreissuihin pitää varata 2-3 päivän sijaan 1-2 viikkoa.

Majapaikassa tutkin Astia-tilini ja totesin, että edellisenä iltana lähettämäni tilaus ei ollut lähtenyt vaikka olin sen satavarmana tehnyt ja lähettänyt, saanut kuittauksenkin: muistan taas ärsyyntyneeni siitä, että Astia ehdottaa minulle turkulaisena ensimmäiseksi toimituspaikaksi Turun Maakunta-arkistoa ja muistuttaa, että se on maksullinen kaukolaina. Onneksi joku nero on tehnyt JOTAIN oikein tuon käyttöliittymän kanssa, ja tällainen tilaus pitää erikseen vahvistaa laittamalla raksi ruutuun. Se onkin ainoa asia, mikä siinä on tehty oikein.

Nyt siis valitan Kansallisarkiston Astiasta, jonka olen nimennyt Yöastiaksi eli Potaksi. Siinä on yksi maailmankaikkeuden typerimmistä ja hankalimmista hakuohjelmista ikinä. Ensinnäkin haku tuottaa joko liikaa tuloksia tai nolla tulosta. Ainoa varma keino saada oikea tulos on käyttää tarkkaa arkistonumeroa, esimerkiksi T-7284, mutta ideana on siis että Astiaa käytetään vain tilaamiseen, ei aineistojen  selailuun! Kun yritän hakea "Perinteinen haku" -toiminnolla esimerkiksi hakusanalla "1. Divisioona" (ei siis lainausmerkkejä, Astia ei tunne niitä kuin osana hakusanaa)

1. Divisioonan asiakirjoja niin hakutuloksena saan
10276 tulosta

Kun haen jatkosodan aikaisen 1. Divisioonan eli laitan aikarajaksi 1941-1944 saan
4203 tulosta

Joku älykäs ihminen olettaa, että haluan myös tulokset joissa on "1." sekä "Divisioona" hakusanojen välissä tuloksia ja vähän siellä täällä muuallakin esiintyviä sanoja. Saan muun muassa 7. Divisioonan tykistökomentajan asiakirjoja... Hakutulosten karsiminen vasemmalla olevien arkistonmuodostajien avulla on täysin toivotonta. Se ei sitä paitsi esitä kuin osan näistä! Relevanssihaun kanssa voi yhtä hyvin ampua kuulan kalloonsa ja mennä kaikkivaltiaan luokse kysymään oikeaa vastausta.

Kaikkein pahinta on, että minkäänlaista miinus-toimintoa ei ole eli "-7. Divisioona" tai pakotettu "1. Divisioona" hakusanaa. Tämän saa entistä ikävämmäksi se, että Astia näyttää vain 10 hakutulosta kerralla. Ei enempää. Seuraava-näppäintä käyttämällä saisi kyllä tehokkaasti käytettyä koko työviikon hakutulosten seulomiseen. Muuten tekisin kuten suht fiksussa digi.narc.fi palvelussa, eli ottaisin näkyviin kaikki hakutulokset kerralla ja käyttäisin Ctrl+F eli etsi sivulta toimintoa minua kiinnostavien hakutulosten etsimiseen.

Ja koska tarvitsisin varsinaissuomalaisesta 1. Divisioonasta yhtä jos toista asiakirjaa, niin ymmärrätte varmaan turhautumiseni.

Tiistaina aamupäivällä Helsinki kiusasi taas pientä tutkijaa: yritin saada itselleni aivan tavallisen munkkikahvin, kohtuullisen hintaisen, mutta sen on Helsingissä mission impossible. Ainoa paikka jossa se olisi onnistunut oli Fazer-kahvila, mutta siellä hinta makeasta munkista oli niin suolainen, että kieltäydyin. Paikat olivat joko aivan täynnä tai sitten munkittomia - tai no munkittomia ne olivat kaikki. Jäin siis vailla munkkikahvia, mikä synnytti entisestään raivoa tätä ns. pääkaupunkialuetta kohtaan, joka sijaitsee Tapiolan uimahallin ja Vuosaaren metroaseman välisellä joutomaalla.

Ei mikään hemmetin ihme jos täällä kokoontuvat 200 jästipäätä tekevät koko maan perikatoon pikavauhtia saattavia päätöksiä. Kyllä sinuakin suututtaisi ja alkaisit vihata yhteyskuntaa, jos et halutessasi saisi perinteistä munkkirinkilää (huom! Fazerissa oli vain hillomunkkeja!) kaffen kanssa. Munkkeja tai ei, julistan tämän hallituksen jo nyt historiamme surkeimmaksi, koska ne kurittavat tutkijaa niin ankarasti. Työttömyysturva viedään (ansiosidonnainen lyhenee), työpaikat ja koulutus viedään (leikkaukset yliopistoihin ja museoihin) ja myös tutkimustyövälineet (arkistot eivät pysty palvelemaan) viedään. Jahka saan vastuunalaiset elävänä käsiini, poistan heiltä kivuliaasti sekä peruuttamattomasti polvilumpiot ja pallit ja käsken ryhtymään pikajuoksijoiksi tai siitossonneiksi, muuten menee työkkärin tuet.

Mikäli huominen arkisto- ja kirjastopäivä ei suju paremmin, teen Kansalaisaloitteen Turun irrottamisesta Suomesta ja liittämiseksi Ruotsiin. Porkkanana Ruotsille telakalla tilauksia 2020-luvulle asti, yliopisto joka ei irtisano henkilökuntaansa, tulossa oleva 10 minuutin hyperloop-yhteys (kyllä, juuri tästä syystä ajamme sitä!), kulttuurihistoriallisesti korvaamattoman arvokas ja mitä kaunein miljöö ja kirkko johon on haudattu yksi heidän kuningattaristaan (hänen luovuttamisensa Ruotsiin on valttikorttimme neuvotteluissa, muuten. Voisi sen Erik XIV:n tuoda Turkuunkin, onhan muukin perhe Suomessa) eikä AINUTTAKAAN HELSINKILÄISTÄ TAI TAMPERELAISTA!

torstai 18. elokuuta 2016

Bullshit -bingotaulukkoni syttyi tuleen

Olen jo pitkään harkinnut eroamista Museoposti-sähköpostilistalta, ja nyt taisi tulla mitta täyteen. Listalle ei tule mitään muuta kuin kutsuja kirjainyhdistelmäkonferensseihin tai kaiken maailman perähikiän näytteluavajaisiin tai museoXXXXkoulutustilaisuuksiin ja tietysti tiedotteita Museokortin voittokulusta, kortin, jonka ovat hankkineet pääosin ihmiset jotka joka tapauksessa käyvät aktiivisesti museoissa. 

Tämä äsken tullut viesti vei lopullisesti uskoni museoihmiskuntaan ja kertoo kaiken olennaisen siitä, miksi en enää halua olla museoalalla(kaan).

Jo viestin otsikko sai minut tunkemaan teroitetut lyijykynät silmämuniini:

Fasilitoinnin taidot ryhmien ohjaamisessa -koulutuspäivä järjestetään 6.9.2016 Helsingissä





FASILITOINTI? Mitä helvettiä? Mitä se tarkoittaa? Vesiklosettien putsaamistako? Viestin jatko on täydellistä MUSEOSANASTO-sattumageneraattorin  luomaa höttöä:

Päivän osallistujat omaksuvat käytäntöä palvelevia osallistavia menetelmiä ja ideoita toimimiseen erilaisten asiakasryhmien ja mahdollisesti myös projektiryhmien kanssa. Valmennus toteutetaan käytännönläheisesti vastaten osallistujien tarpeisiin ja kiinnostuksiin.

Valmennus sopii yleisötyötä tekeville, museopedagogeille, oppaille, työpajaohjaajille sekä kaikille muille, esim. kokoelmatyötä tai kulttuuriympäristötyötä tekevät museoammattilaiset, jotka omassa työssään tarvitsevat ryhmänohjauksen taitoja esimerkiksi museon yleisötyössä, museopedagogissa palveluissa, vapaaehtoistoiminnan ohjauksessa, museoiden sisäisessä organisaation kehittämisessä ja muissa vastaavissa tilanteissa.



Ja tässä kohtaa viestin jatkuessa silmäkuoppiini tunkeutuneet lyijykynät saivat seurakseen Fiskarsin pöytäveitset. Onneksi sain niitä Anttilan konkurssimyynnistä pöytälaatikollisen.

Valmennuksesta vastaa Leena Rasanen, sosiaalipsykologi (VTM), toimintaterapeutti, ratkaisukeskeinen valmentaja, työnohjaaja, mindfulness –ohjaaja. Valmentajalla on monipuolinen kokemus erilaajuisten valmennusten ja koulutusten toteutuksesta sekä työyhteisöjen kanssa työskentelystä kouluttajana, työnohjaajana ja valmentajana.


Ja hauskinta on tietysti, että tämä lysti maksaa niin maan pirusti:

Koulutuspäivän hinta on 175 euroa + alv 24 %. Ilmoittautuminen päättyy 30.8.2016.

Lopuksi perustellaan koko koulutustilaisuuden olemassaolo oivallisella mietelauseella:

"Hän joka tietää kaikki vastaukset ei ole kysynyt kaikkia kysymyksiä." — Konfutse

OK, luulen tietäväni kaikki vastaukset, etenkin tämän viestin sisältöön liittyen. Haluaisin silti vastauksen tähän kysymykseen:

MITÄ V*TTUA?

Kiitokset paremmalle puoliskolle, joka kirjoitti tämän kirjoituksen puolestani. Lyijykynät ja pöytäveitset silmäkuopissa on hieman hankala osua oikeisiin näppäimiin.

Perhana, Kansallismuseon uusi logokin on taloudellisesti paremmin perusteltu kuin tällainen fasistisoinnin aivopesutilaisuus, vai mikä se olikaan. Pyydän, kertokaa että tämä viesti oli testiviesti, jolla kokeiltiin lukeeko enää kukaan Museoposti-listalle putkahtaneita viestejä...

Loputtomat tilaisuudet uusien asiakaslähtöisten ratkaisujen parissa, kokoelmaohjelmien ja ohjeiden käyttöönotto- koulutuskeskustelut yms. tilaisuudet ovat osasyynä siihen, ettei museotyöntekijöillä ole lainkaan aikaa perustehtäviin museoissa. Väkeä lapioidaan pellolle ja se mikä jää jäljelle joutuu hoitamaan siivouksesta alkaen kaiken museoissa ja vielä pitäisi jostain repiä aikaa kaiken maailmaan koulutustilaisuuksiin jne. NE OVAT TURHIA!  Ensin on tilaisuus jossa keskustellaan uuden ohjelman/ohjeen sisällöstä, sitten tilaisuus sen käyttöön otosta. Sitten on jatkokokoukset. Sitten on koulutustilaisuudet uuteen ohjelmaan/ohjeeseen ja sitten siinä huomataan puutteita ja osa museoista jättää tulematta tilaisuuteen ja koko prosessi alkaa alusta... 

Tämä XKCD summaa aika hyvin meininkiä:

Lähde: xkcd.comxkcd.com


Yhtenä seurauksena on mm. se, että museoilla on ollut viimeksi kai joskus 1990 tai 1991 aikaa laatia luettelot museokokoelmistaan ja erilaisten kokoelmaan kuuluvien esineiden sijainnista.