Viime viikoilta kertynyttä

Taas vierähti viisi viikkoa kaivauksilla. Tiedottamistoiveista johtuen en esittele täällä esinelöytöjä tms., mainitsenpahan vain että taas opin ja näin ja koin paljon asioita.

Mitä on tapahtunut viime aikoina: pääsin viimeinkin kirjoittamaan graduni pohjalta artikkeleita. Aloitin vaikeammasta, eli triangulaatiota ylipäätään käsittelevästä artikkelista. Ilmoittauduin esitelmänpitäjäksi arkeologiapäiville (järjestetään Turussa!) ja olen pitänyt luentoja kansalaisopistossa. Eli aika normaalia menoa.

Heti kun pääsin kaivauksilta matkustin Helsinkiin häävalokuvaajaksi. Olin ottanut opikseni, sillä ottamistani puolestatoista tuhannesta kuvasta vain 20 - 30 piti hylätä tärähtäneenä, "heilutuskuvana" tai täysin pieleen menneen valaistuksen vuoksi. Lopuista noin 30% vaati valotuksen korjaamista, mutta Picasa riitti siihen. Vanha puukirkko, johon tulee ulkoa alkusyksyn auringonvaloa ja sisällä taas on himmeää hehkulampunvaloa, on aika haastava kuvauspaikka. Onneksi tärkeimmistä hetkistä tuli loisto-otoksia, erityisen tyytyväinen olin 5 minuuttia tuoreesta hääparista ottamiini puistokuviin.

Sienestämässä

Kävin viimeinkin paremman puoliskon kanssa sienimetsässä, vieläpä Ruissalossa. Aamulla varhain bussilla numero 8 matkaan ja lehtometsiin. Ensimmäisenä löytyi muutama vaaleaorakas, jotka kotona paistuivat pannulla voissa ja pätyivät paahtoleivän päälle. Herkkua!

Muuten löysimme rouskuja, joista valtaosa osoittautui kotona tarkemmassa analyysissa lakritsirouskuiksi -siis ainoaksi lievästi myrkylliseksi rouskulajiksi! Tähän liittyen lainasin illalla kirjastosta Mauri Korhosen teoksen Suomen rouskut (1984). Hyvin mielenkiintoinen kirja, niin uskomattomalta kuin se saattaakin kuulostaa.

Suunnitelmissa on lähteä uudestaan sunnuntaina etsimään uusia Turun sienimaita. Onneksi tiistain Turun Sanomissa oli artikkeli aiheesta. Tavoitteena saad... suppilovahveroita!

Hupaisa sattumus kaivauksilta

Muutama kuva on pakko julkaista. Olimme lähdössä viikonlopun viekkoon, kun huomasimme rakennusfirman tukkineen jo tien. Olivat unohtaneet, että kaivaustiimi on vielä töissä. Kaivaustiimi, jolla on lapiot.

Eräs viikonlopun viettoon lähtemien lykkääntyi yllättävien esteiden vuoksi...

Kivikasan koko ja laatu keskellä tietä mietityttivät, eikä kiertotietä ollut.

Mutta: olemme arkeologeja, meillähän on lapiot.

Ripeä toiminta tasasi nopeasti tien halki kivikasan...

Ja yli mentiin että heilahti!