Juridisesti kiinnostava talon purkaminen

Juttelin appiukon, arkkitehdin kanssa Joensuun lähellä sijaitsevan vanhan suojeluskuntatalon purkamisesta. Talo oli rapistunut, ja tilalla on nyt urheilijoille ja vaeltelijoille tehty laavu. Luettuani Kari Selénin Suojeluskuntien rahat (2014) heräsi kysymyksiä, tosin hieman pirun Raamattua lukiessa -tyyliin. 

Taustaa

Suojeluskuntajärjestön aseman takasi 1927 annettu laki, eikä järjestön mahdollista lakkauttamista oltu otettu huomioon. Suojeluskuntien piti olla pysyviä. Laki suojeluskuntajärjestön lakkauttamisesta annettiin eduskunnassa 3.11.1944 ja se astui voimaan 4.11.1944. Käytännössä järjestö lakkautettiin 7.11.1944.

Suojeluskunnilla oli monen sadan miljoonan markan omaisuus (400–600 miljoonaa markkaa, nykyrahassa 48–72 miljoonaa euroa). Omaisuutta oli niin yliesikunnalla, piireillä kuin yksittäisillä suojeluskunnilla. Jokaisella suojeluskunnalla oli keskimäärin suojeluskuntatalo, ampumarata ja irtaimistoa. Eroja suojeluskuntien varallisuuksissa oli huomattavasti, osaa rasitti velka.

Suojeluskuntatalo oli yleensä havaittavin osa omaisuutta. Yleensä se oli suojeluskunnan oma omalla tontilla, mutta toisinaan se sijaitsi vuokratontilla tai oli yhteisessä omistuksessa nuorisoseuran tai Lotta-Svärdin kanssa. Kun arvioitiin lakkauttamisen olevan edessä, ryhdyttiin nopeasti omaisuudensiirtoihin. Tavoitteena oli saada rahat ja talot sellaisille tahoille, jotka sodan jälkeen jatkaisivat suojeluskuntien hengessä toimimista, ts. urheilua, liikuntakasvatusta, maanpuolustushengen ylläpitämistä jne. Monesti rahat säätiöitiin, toisinaan säätiöinti tehtiin jälkikäteen.

Ongelma oli, että suojeluskuntajärjestöllä ei lakkauttamisensa jälkeen ollut oikeutta luovuttaa omaisuuttaan: sitähän ei ollut olemassa. Suurin poru nousi Lauri Malmbergin Punaisen Ristin kanssa tekemästä sopimuksesta, sillä luovutuskirja tehtiin vasta 4.11. jälkeen vaikka aiesopimus oli tehty jo hyvän aikaa etukäteen lakkauttamisen varalta. 

Asiaa selvittämään asetettiin pesänselvityselin ja sittemmin komitea, jotka tutkivat kaikki lahjoitukset. Soppaa sekoittamassa olivat laillisiksi nousseet vasemmistolaidan edustajat, jotka vaativat taloja itselleen: moni suojeluskuntatalo oli entinen työväentalo. Peruuttaminen tapahtuisi julistamalla kauppa tai luovutus laittomaksi (tehty liian myöhään, myyty alihintaan jne.), takavarikoimalla talo valtiolle ja antamalla se Välirauhansopimuksen mukausta henkeä noudattavalle taholle tarpeelliseksi toimitaloksi, eli SKDL:lle, kommunisteille tai Suomi-Neuvostoliitto-seuralle. Muutama vanha työväentalo siirtyikin sosialidemokraateille tai kommunisteille. Tavoitteena oli koko suojeluskuntajärjestön omaisuuden vieminen valtiolle.

Lahjoituksia tulkittaessa tutkittiin, annettiinko ne ajoissa ja sopivalle taholle. Yritykset, osuuskunnat ja sattumayhdistykset eivät kelvanneet, vaan lahjoituksen saajan piti jatkaa suojeluskuntajärjestön hengessä toimimista. Urheiluseurat selvisivät yleensä riittävän ajoissa tehdyistä lahjoituksista, hehähn jatkoivat suojeluskuntien tukemaan urheilu- ja voimistelutoimintaa tiloissa.

Juridinen kysymys

En todellakaan ole perehtynyt lakiin tai asian yksityiskohtiin, mutta periaatteessa jos paikallinen urheilijaseura on saanut lahjoituksena suojeluskuntatalon, niin pitäisikö heidän jatkaa toimintaansa siinä lahjoittajan edellyttämässä hengessä? Miten pitkään tämä sitoo lahjan vastaanottajaa? Voisiko Museovirasto julistaa tietyt suojeluskuntatalot suojeltaviksi, mikäli talo on lahjoitettu suojeluskunnalta sopivalle taholle suojeluskuntien edustamaa henkeä ylläpitämään? Kysymys on nimenomaan toimitilasta, jossa harjoitetaan lakkautetun järjestön tärkeiksi kokemia asioita.

Asia on tietenkin eri jos suojeluskuntatalo on myyty seuralle, mutta oletan että kyseessä on ollut lahjoitus. Koska pesänselvityselin ei ilmeisesti ole vaatinut taloa itselleen ja sen jälkeen tarjonnut sitä urheiluseuralle lunastettavaksi, niin tätäkään kautta talon hallinta ei ole voinut toteutua. Joensuun talo ei myöskään ole voinut olla vanha työväentalo, koska suojeluskunta rakensi sen itse. Arkistolähteiden mukaan rakentaminen tapahtui "ameriikan malliin" eli talossa oli ilmeisesti joitakin Yhdysvalloissa siirtolaisena olleen näkemiä ja tekemiä yksityiskohtia. 

Sääli joka tapauksessa, että purettiin.