Aina silloin tällöin herää keskustelua siitä, miksi sotilailla on lyhyt kuontalo. Muun muassa kristillisten Päivi Räsänen halusi poikansa saavan säilyttää kutrit varusmiespalveluksessa. Ainahan ei karvamuoti ole ollut kaljulle tai siilille suosiollinen: partaa on ihannoitu pitkään miehisyyden symbolina (voitteko kuvitella viikinki Erik Siloposken?) ja eräässä vaiheessa peruukit olivat erottamaton osa univormua.
Itse olen törmännyt useisiin selityksiin asiasta, ja ajattelin koota ne tähän historiikin kirjoittamisen ohella. Parturoinnin saaminen on ollut usein iso tapaus, ja jos ei itse hiustenleikkuuta niin ainakin lopputulos on usein dokumentoitu valokuvin ja mainitaan kirjeenvaihdossa kotiin.
 |
| Viestipataljoona 33:n keskusmiehiä toukokuun 1943 alussa juuri parturoituina Karhumäessä. Kuva: Nautelankosken Museon kokoelmat. |
1) Sotilaallinen yhdenmukaisuus
Sotilaat on vuosisatojen ajan pyritty pukemaan samanlaisiin univormuihin ja hiusten, yksilöllisyyden voimakkaiden symbolien "riisuminen" on merkittävässä osassa sotilasta sulatettaessa osaksi suurempaa kokonaisuutta. Yksilöllisyyden "kitkeminen" on merkittävää ja tärkeää yksikön toiminnan kannalta.
Usein tämä "osaksi kokonaisuutta sulaminen" on elintärkeää paitsi sotilasyksikön toimivuuden myös yksilön itsensä kannalta, sillä taistelutilanteessa individualistin itseään ajatteleva reaktio on yleensä "PAKOON JA KAUAS!", mikä on täysin luonnollinen reaktio ja luonnon asettama itseselviytymismekanismi hengenvaarallisessa tlanteessa. Se ei myöskään ole rationaalinen reaktio. Usein taistelutilanteessa hermonsa säilyttävät ja maassa suojassa pysyvät ja vihollisen tuleen vastaavat selviävät hengissä. Yleensä kaatuneet ovat niitä, jotka tykistökeskityksessä tai vihollistulessa nousevat pystyyn ja juoksevat karkuun, tehden itsestään helpon maalitaulun. Hermonsa säilyttämisessä on tärkeässä roolissa nimenomaan sotilaskoulutuksen mukanaan tuoma kyky toimia osana kokonaisuutta.
2) Hygienia
Epäilemättä karvoituksen väheneminen helpottaa loisongelmia tai ainakin täiden yms. syöpäläisten poistamista käsin. Varsinaisena hoitona se tuskin toimii, todennäköisesti ainoat toimivat keinot ovat vaatteiden vaihto, toimiva hygienia, myrkky ja sauna.
3) Pään haavat
Sotilaat alkoivat itse ajella tukkaansa lyhyemmäksi I maailmansodan aikoihin. Tuolloin yleisin kuolinsyy oli kranaatinsirpaleen osuminen päähän. Jos tukka oli lyhyt, haava oli helpompi paikantaa, puhdistaa ja hoitaa ajoissa. Britit ja ranskalaiset nauroivat sodan alussa saksalaisten Pickelhaube-kypärille, mutta ne ja myöhemmät teräskypärät säästivät todennäköisesti miljoonien saksalaisten hengen - osa säästyneistä tosin kuoli sodassa muista syistä, mutta tärkein kuolinsyy saatiin vähenemään merkittävästi.
4) Lähitaistelu
Lähitaistelussa pitkästä tukasta on selvästi haittaa. Siihen kiinnitarraava vastustaja saa helposti otteen ja tukasta raastaminen on erittäin kivuliasta tehden raastettavasta helpon tapettavan.
5) Kuumuus
Kesällä pitkä tukka on luonnollisesti kuuma ja tukala, joten tässä kuvituksena olevan kuvan teeman mukaisesti kesän tulo tiesi yleensä rintamalla tukan lähtöä. En ole löytänyt mainintoja, että talvisin pitkää tukkaa olisi suosittu suojana kylmää vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti