sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Räisälässä opastamassa

Viime vuoden tapaan olin Karjalan kierroksella matkaoppaana neljän päivän matkalla. Vuosi sitten reissu kohdistui taistelupaikkoihin mutta tänä vuonna olin mukana sotahistorioitsijan ja arkeologin roolissa.

Valmistelut


En ollut aikaisemmin juurikaan perehtynyt Karjalan rautakauteen lukuun ottamatta Salon kansalaisopiston luentoihin tekemiäni pieniä taustatutkimuksia, mutta saamani koulutus auttoi selviytymään tästäkin. Löysin nopeasti omasta kirjahyllystä ja kirjastosta tarvittavat teokset, mm. vuosia sitten parilla eurolla kirjamessuilta hankkimani Theodor Schvindtin elämäkerta osoittautui oivalliseksi, olihan mies räisäläläisiä (syntynyt Käkisalmessa, huom.).

Karttojen suhteen selvisin vähällä, sillä löysin kovalevyltäni kauan sitten tallettamani Karjalan kartat, joihin kuului kaunis Räisälän alueen taloudellinen kartta. Tiurin linnan kartta taas löytyi tietysti Appelgrenin väitöskirjasta. Kolmesta A3-paperista koottuna siitä tuli hyvin vaikuttava. Kun vielä otin kopsuja Schvindtin väitöskirjan kuvituksesta eli Hovisaaren komeimmista ja erikoisimmista haudoista sekä näyttävimmistä esineistä, niin kasassa oli hyvä kuvitus. Näiden päällystäminen kontaktimuovilla pahvialustoille oli taas kerran äärimmäisen turhauttavaa, mutta kannatti.

En enää ymmärrä lausetta "ilta on aamua viisaampi". Olen aamuisin viisaampi kuin edellisenä iltana. Räisälän Hovin Kalmistomäen pronssikautiset/varhaismetallikautiset löydöt on julkaistu Finskt Museumissa vuonna 1914, eikä tätä minulla ole henk. koht. kirjastossani eikä ollut aikaa kaivaa noin vanhaa teosta kirjastosta, enkä löytänyt digitoitua versiota. Kävin tyhmänä nukkumaan ja heräsin fiksuna oivallus korvieni välissä: julkaisua ei ole digitoitu, mutta alkuperäiset kaivausraportit on! Toden totta, raportti löytyi helposti haulla "vanha kunta/Räisälä" ja siihen kuului myös huolellisesti millimetripaperille piirretty kaivauskartta, jonka pikaisesti tulostin ja liimasin paprulle. 

Tutkin samalla muut raportit ja kauhistuin Schvindtin raportteja: tiesin jo Pirjo Uinon ja muiden Karjala-arkeologien julkaisuista, ettei Theodor juurikaan piirrellyt karttoja mutta herranpieksut, paprun sivulle on piirretty vuonna 1886 keskeiseksi rakennukseksi "läävä", jonka perusteella pitäisi suunnistaa ..

Kohti Räisälää


Turusta lähtö aamulla kello neljä. Matka sujui aivan hyvin, tullistakin päästiin vaivatta läpi. Tuumin Venäjän passintarkastuksen jälkeen, että tämä reissuhan alkaa kuin 75 vuotta sitten: näin maassa jotain kiiltelevää ja ensimmäisenä matkamuistona poimin mukaani venäläisen rajavartijan kokardin. Kokardi lienee pudonnut lakista, eli ei tarvinnut nähdä samanlaista vaivaa muiston eteen kuin isoisän rajaa ylittäessä.

Pistäydyimme Viipurissa vilkaisemassa Aallon kirjastoa. Se oli mahtava kokemus, laitan vain muutaman kuvan rakennuksesta tähän (koska otin niitä yhteensä toista sataa...). En halua pilata ennakkotietämyksellä vierailua, joten tässä makupaloja:

Pääsisäänkäynti.


Alvarin signeeraus.

Saimme opastuksen, jossa venäläinen kirjasto-opas puhui ja tulkki (kuvassa) käänsi. Meille näytettiin video museon restaurointitöistä kierroksen alkajaisiksi. Paikkana Aallon kuuluisa luentosali, jonka katto aaltoilee.


Lukusali.

Katosta tulee suurista aukoista luonnonvaloa.


Lehtilukusali, jossa paljon veikeitä Aallon ideoita.


Ennen Räisälää kävimme tutustumassa Muolaalla Ilves-bunkkereihin.

"Vanhan Mannerheim-linjan" bunkkerit räjäytettiin välirauhan aikana. Ilvesbunkkerit ja muut oli suunniteltu alkuperäiseksi pääpuolustuslinjaksi talvisotaan, mutta etulinja työnnettiin Muolaan kannaksella ja muualla eteenpäin syksyllä 1939.



Bunkkerien vieressä on betonista tehty tilataideteos, 12 horoskooppimerkkiä. Huonossa kunnossa jo.

Yllättäen, puhelin.

Räisälässä ehti vielä hotelli Losevoon majoittumisen jälkeen käydä kaupassa ja vilkaisemassa talvisodan muistomerkkiä, jolla en vuosi sitten ehtinyt käydä.

Otus ei ainakaan ole nauttinut "flash energyä".

Talvisodan taisteluiden muistomerkki Kiviniemen vanhan sillan vieressä räjäytetyn bunkkerin päällä.

Ruusupensaskasvusto on vallannut muistomerkin lähes kokonaan

Taustalla näkyy muistoristiä ja rautatiesiltaa.

Romahtanut sisäänkäynti.

Toinen sisäänkäynti, myös romahtanut.

Infotaulu bunkkerin luona, jossa muun muassa mainitaan Suomen sisällissodan käydyn vuonna 1919.

Hotelli Losevo. Uusi omistaja (vaihtunut huhtikuussa) on kunnostanut vanhoja rakennuksia. Päällysmateriaali hämää tehokkaasti: se ei ole puuta vaan peltiä.
Losevo oli yhtä mukava paikka kuin aiemmin paitsi yhdessä suhteessa: ruoan taso oli parhaimmillaankin tyydyttävä, yleensä surkea. Tarjolla ei ollut päivällisellä kuin perunaa ja lihaa/kalaa joka oli nippa nappa edes käynyt paistinpannulla. En voi suositella.

Suomalaista kahvia tuli ikävä...


Päivä 2: Infotaulun paljastus


Kakkosmatkapäivän kohokohta oli infotaulun paljastustilaisuus Räisälän kirkon luona. Tämän päivän kohteet olivat osaksi tuttuja Kannaksen kierros -ohjelmasta, ja olikin mielenkiintoista nähdä ne omin silmin.

Räisälän luterilainen kirkko, nykyään kulttuurikeskus.

Räisälän vanhan hautausmaan alueelle kirkon eteen pystytetty Pro Patria -kivi.

Koska infotaulun pystytyksen valmistelu kesti pitkään, oli minulla ruhtinaallisesti aikaa tutkia ympäristöä. Lähdin heti etsimään Räisälän Hovia ja tutkimaan, mitä Kalmistonmäestä on jäljellä.


Räisälän kuuluisa hovi. Nykyinen kartano on peräisin 1800-luvun alusta ja edustaa uusklassismia. Tällä hetkellä uusi omistaja korjaa vanhaa rakennusta, joten kummoisia kuvia siitä ei saanut.

Kalmistonmäki oli pirun vaikeasti löydettävissä, vaikka se on ollut julmettu hiekkakumpu ja myöhemmin monttu. Koetin suunnistaa kahdenkin kartan ja maamerkkien avulla ja löysin sen vain hatarasti.

Korkein kohta kummusta on pitkää pensaikkoa ja ruohikkoa.

Laelle oli pystytetty tönö.

Kalmistonmäen ympäristö oli aika lohdutonta: hökkeleitä, rumia aitoja ja raunioita.


Ilmeisesti hiekkakummun reuna, jota Tallgren kaiveli vuonna 1914.


Mahdollisesti vanhan kolhoosin rauniot Kalmistonmäellä tai ihan sen vieressä. Kuten sanoin, paikka on vaikea hahmottaa!

Rumia pylväitä riitti.

Räisälän Hovin maita.

Outo tehdas, suljettu.

Sabakat haukkuivat.

Räisälän keskustan uusia kauppoja.

Hyljätyt tossut.

Kahvila, jonka aukioloaikojen vieressä oli höyryävän kahvikupin kuvan päällä kieltomerkki. Suljettu, siis.

Taustalla Räöisälän vanha kunnantalo.

Kaivaustyöt infotaulun äärellä ja pystytys on saatu valmiiksi.

Tulipalo yllättänyt n. 50 metriä aikaisemmin mainitusta suljetusta kahvilasta Räisälän keskustassa.


Taulun pystytys


Räisälän nykyinen kunnanjohtaja tuli paikalle tervehtimään infotaulun pystyttäjiä. Kiireinen mies ehti paikalle ajoissa ja piti meille kauniin puheen, jonka tulkki käänsi.

Ensin laulettiin virsi

Hetkeä ennen paljastusta


Väkeä oli paljon, matkalle osallistui 60 henkeä ja vielä paikallisiakin kävi seuraamassa tilaisuutta.
Räisälän kunnanjohtaja (vasemmalla).

Aimo Kalenius paljastaa infotaulun.

Kunnanjohtaja pitää puheen.


Räisälää kiertämässä


Kalmistonmäen ohella kävin tietysti siellä täällä muuallakin Räisälässä kirkonkylän ulkopuolella. Aikaa oli ruhtinaallisesti ja aina siellä täällä hökkelien ja läävien keskellä oli jotain todella upeaa. Monet reissulle osallistujista lähtivät takseilla Räisälän keskustasta käydäkseen vanhoilla kotipaikoillaan. Vanhat, kohta 90-vuotiaat papparaiset ja mummot kävelivät pitkin metsiä 18 kilometriä päästäkseen näkemään vanhan kotipihansa ja sen, mitä rakennuksista on jäljellä.



Aluksi menin noin kilometrin päähän kirkonkylästä pohjoiseen Kaukolaan vievää tietä pitkin vilkaisemaan vanhaa Iso-Pappilaa, joka on kunnostettu yksityisissä käsissä kauniiksi.

Tien vierustat olivat täysin luonnon valtaamat.

Silta yli Vuoksen

Iso-Pappila näkyi sillalle oikein hyvin.

Laatassa kissantassujen jälkiä.

Vanha silta, rakenteet näkyvät hyvin sillan alta ja toiselta puolelta kuvattaessa.


 
Persoonallinen rakennus ja kieltokyltti päätien vieressä Pappilaan johtavan tien alussa.

Pappilassa teksti Anno 1858 rakentamisvuoden mukaan. Toisessa päädyssä lukee J. Helasvuo rakennuttaneen kirkkoherran mukaan.


Tiheät ruusupensaat reunustivat Pappilalle vievää tietä.
Ennakkotiedoista poiketen lähdimme osalla porukkaa infotaulun paljastustilaisuuden jälkeen Kaukolan tietä pitkin Timoskalan suuntaan. Täällä neuvostoliittolainen JR 946 ja suomalainen JR 43 kävivät ankaria taisteluita. Paikalta oli muutama vuosi sitten siirretty toisesta joukkohaudasta 24 venäläisvainajaa kirkkomaalle Räisälään.

Neuvostoliittolaisen 265. Divisioonan muistokivi Timoskalassa tien vieressä. Divisioona kärsi kaikista Karjalan kannaksella 1941 olleista neuvostodivisioonista ankarimmat tappiot: sen Räisälää puolustaneet kaksi jalkaväkirykmenttiä, 941 ja 946 Jalkaväkirykmentti tuhottiin lähes täysin Räisälän metsiin ja ne menettivät kalustonsa kokonaisuudessaan suomalaisille. Divisioonan vetäydyttyä Räisälästä sen 9000 miehestä oli rivissä vain 5539: peräti 4 830 oli kadonnut ja jalkaväkirykmenttien miesmäärä oli supistunut 1700 mieheen.

JR 946:n komentaja ampui itsensä jossakin muistomerkin lähettyvillä rykmentin tuhouduttua ja paettua elokuussa.
Muistomerkin juurelle on tuotu tekokukkia ja taistelukentältä tehtyjä löytöjä: kaksi rikkiammuttua kypärää ja Emma-pikakiväärin lippaan kansi.


Tien varrella oli muistomerkistä 500 metrin päässä myös 1930-luvulla työttömyystöinä tehty kivisilta. Sen ohi eli yli ajaa helposti, koska hiekkatie sen yli sulautuu hyvin sillan kohdalla.

Väkiparran mailla olleen sillan kaaressa on 17 kiveä, koska Väkiparralla itsellä oli 17 lasta.

кошка!


Losevossa oli monia kissoja, joita en rapsuttanut kirppujen pelossa. Ne olivat toisaalta hurjia otuksia, toisaalta oikein hellyyttäviä!

Tämä otus oli sangen mörmö.

Koisiva кошка.

Babuska toi ruokaa kissoille.

Tällä pirun äkäisellä otuksella oli oma itämainen mattokin.

Keskustelua viimeisestä makkarapalasta.

HEI!

Näitkö mitä se teki?!?

Mörrrr!
Mur ja krooh.


Kolmas päivä, opastuspäivä


Kolmas matkapäivä oli sitten minun show, tosin alkuperäiset kaksi bussillista matkailemassa muuttuivat niin, että toinen bussi lähtikin Käkisalmeen kiertoajelulle. Ehkä ihan hyvä, yksi bussillinen pysyi paremmin hyppysissä. Kolmatta päivää kiusasi sietämätön sadesää ja ankara tuuli.

Aluksi Kiviniemestä lähdettäessä kerroin nopeasti Karjalan esihistorian vaiheista ja Räisälän löytöjen roolista. Tiivis paketti tuntui miellyttävän ihmisiä.

Tiuri


Ensimmäinen kohde oli Tiurin linna, missä aiheena linnan historia ja arkeologiset tutkimukset sekä Pentti Iisalon uroteko Tiurin taistelussa elokuussa 1941 ja taistelun muut vaiheet.

Linnan eteläpäässä oli vielä hyvin aistittavissa paikan henki, mutta maantien pohjoispuolella oli jo täysin toivoton tilanne: neukkupanssarit ja ennen vanhaan paikallinen pitäjän nuorisoseura olivat hävittäneet kaikki Appelgrenin kartassa näkyvät kohteet, valliakin piti hakemalla hakea.

Taustaa Tiurin linnasta kiinnostuneille [perustuu Pirjo Uinon ja Aleksander Saksan tulkintoihin]: vanhimmat löydöt Tiurista ovat varhaismetallikauden keramiikkaa (noin ajalta 500 eKr. - 300 jKr.), mutta mitään näin vanhaa asuinpaikkaa ei paikalla ole muuten todettu. Löydöt painottuvat 900-1400 -luvuille, etenkin jälkipäähän. Viikinkiajan ja viikinkiajan lopun sekä ristiretkiajan alun asuinpaikkaa tai kalmistoa ei ole varmuudella todettu, mutta sellainen saarella on todennäköisesti oll.ut.

Tiuri oli kahden kosken välissä oleva saari, jolla vallien lisäksi oli todennäköisesti kukoistava käsityöläis- ja kauppapaikka [löytöinä mm. runsaasti metallinvalmistuksesta kertovaa kuonaa] saaren pohjoispäässä. Vuoksi oli aikoinaan tärkeä purjehdusreitti Suomenlahdelta Laatokkaan ja siitä eteenpäin Nevalle ja Venäjän muihin jokiin, ja Tiuri oli ainut paikka, jossa ei voinut koskien takia purjehtia vapaasti. Paikalla oli noustava maihin ja kiskottava alukset maitse kosken ohi joten linnoituksesta kontrolloitiin tehokkaasti liikennettä paikalla. Saattaahan olla, että sisällä ollut "kaupunki" rautakauden lopulla ja keskiajan alussa itsessään oli riittävä kohtauspaikka valtaosalle purjehtijoista. Ilman sen pidempää matkantekoa saattoi Tiurissa vaihtaa omia tuotteitaan Vuoksen toisesta suunnasta tulleeseen tavaraan tai peräti ostaa paikallista tuotantoa. Ruotsalaiset hävittivät paikan kronikoiden mukaan vuonna 1411 eikä Tiuri enää noussut. Ilmeisesti alueen vallit rakennettiin kahteen otteeseen: 1200-luvulla ensimmäisen kerran, jolloin ruotsalaiset hävittivät paikan 1294/95. Tämän jälkeen valleja korotettiin saaren sisältä otetulla maalla, joka oli mustaa eli palanutta kulttuurimaata. Ilmeisesti tämän työn yhteydessä saaren pohjoispäähän kohosi ainakin 14 rakennusta, joista parin seinät ovat osa vallia.

Ilmeisesti vuoden 1411 tuhosta on linnan valleilla löydetty neuvostoarkeologien kaivauksissa 1970-luvun alussa paljon nuolenkärkiä sekä rakennusten pohjien sisältä esineettömiä ruumishautoja: todennäköisesti ruotsalaiset ampuivat nuolikuuron puolustajien niskaan ja hautasivat omat kaatuneensa saaren sisälle. Veikkaan että kaatuneet puolustajat ja kaupunkilaiset nakattiin virran vietäväksi.

Saari "katosi" Vuoksen pinnan laskettua, kun Kiviniemi puhkaistiin 1857. Idänpuoleinen joen haara eli Välihaara kuuvui täysin ja läntinen haara eli Tiurinkoski perattiin kanavaksi.

Eteläpuoli:

Vallilta etelään on aika jyrkkä pudotus.

Suurin piirtein jääkellarin kohta, josta löytyi kuuluisa Tiurin aarre. Kivirakenteet todennäköisesti 1800-luvun lopulta.

Tiurinlinnan itäpää maantien kohdalla taustalla.

Eteläpää vanhasta saaresta on melkoista pöheikköä.

Venäläisten pystyttämä muistomerkki.



Maantie idän suuntaan. Suurin piirtein mutkan kohdalla oli Pentti Iisalon 45 millinen pst-tykki, joka tuhosi venäläiskolonnaan tälle tielle.


Tiurin silta ja koski:

Vuoksi virtaa Tiurinsillan ali.

Sillan päästä on melkoinen pudotus alas: aikoinaan koski on ollut melkoinen vesieste.


Tiurinkoski on pikemminkin suuri puro kuin pieni joki. Näkymä sillan alta pohjoiseen.

Kun olin harhaillut joen rantaa pitkin kymmenisen metriä köpöttelin rinnettä ylös pohjoispäähän. Linnan pohjoispuoli:

Heti rinnettä ylös oli runsaasti irtolohkareita. Onko vanha kivivalli maavallin pohjalta hajotettu ja nakeltu rinnettä alas?

Täyttä ryteikköä suurimmaksi osaksi.


Tiurin linnan pohjoispää.

Kuva pohjoispään rannasta länteen/lounaaseen.

Itään/koilliseen.

Pohjoisosassa kulkee tie. Kiven kupeeseen on hakattu ristikuvio, valmistusaika tuntematon, eli ristiretkiaikainen tai keskiaikainen?


Leiriläiset ammuskelleet kaljatölkkiä ilmakiväärillä.
Kun linnassa oli kuljeksittu 20 minuuttia esitelmäni jälkeen kerroin Tiurin taistelusta elokuussa 1941. Sen jälkeen alkoi sataa ja lähdimme kohti Räisälää.

Räisälän valtaus ja Hovi sekä Hovin kalmisto


Ennen Räisälän valtauksen läpikäymistä  käväisimme vilkaisemassa Kynsjärven tsasounaa, joka lienee monille tuttu Kannaksen kierros -ohjelmasta. Saareen rakennetaan parhaillaan siltaa.

Rakennustyöt meneillään.



Ilmeisesti silta on mantereen puoleisesta päästä puolitoista metriä liian lyhyt, koska tuota betonitukea ei uskoakseni voi juurikaan liikuttaa...

Jäikö vajaaksi?

Varsinainen esitelmä Räisälän valtauksesta piti pitää bussissa, sillä tuuli ja sade olivat ankarat ja edellisenä päivänä kotikonnuillaan tallustelleiden jalat olivat väsyneet. Räisälän Hovin ja kalmiston esitelmän sen sijaan sain pitää lyhyen neuvottelun jälkeen kahvitauon yhteydessä Räisälän kirkossa. En ole ennen kirkossa pamissutkaan, ja komeat puitteet ja hyvät tilat sain Räisälästä kertomiselle. Suuret kiitokset vielä kerran Räisälän kulttuurikeskuksen ylläpitäjille, suomalaisten kanssa neuvottelisin mokomasta vieläkin!

Esitelmä Räisälän Hovista ja Kalmistomäestä Räisälän kirkossa.

Lopuksi mitä hirvittävimmässä säässä matka Hovinsaareen, yhteen rautakautisten tutkimusten suurimmista klassikoista. Mukana oli Hovinsaarella 13-vuotiaana evakkoon lähtenyt, joka osasi selostaa ja toimia hieman oppaanakin.

Tie Hovinsaaressa oli hyvää hiekkatietä, mutta kuski ei uskaltanut ajaa kovinkaan pitkälle, koska [erittäin järkevää, kylläkin] pelkäsi ettei pysty kääntämään ajoneuvoa.

Paikan päällä oli niin hirvittävä keli, etten kuvia ottanut. Käydessäni pellolla tutkimassa yhden kuppikiven kenkäni ja sukkani kastuivat läpimäriksi. Aivan kuuluisalle Hynnisten talolle asti en porukkaa johdattanut, vaan edellisenä päivänä paikalla jääneiden ohjeiden mukaan vanhalle uhrikivelle. Tämä kivi on siinä mielessä mielenkiintoinen, ettei sitä ole Pirjo Uinon muutoin tarkassa väitöskirjassa. Kivi on noin kolme metriä korkealta ja sen reunaa pitkin kulkee "veriura" eli luontainen halkeama pitkin kiven kylkeä. Ura johti kuppiin ja tuon "nuorukaisen" mukaan veri valui tuota uraa pitkin tuohon kuppiin. Kivi on nykyään lohjennut tai hakattu niin, ettei kuppia enää näy. Joka tapauksessa, oli tarina totta tai ei, niin komea puite esitelmälle. Pihalla oli myös mukava katos, jonka alle istutin väen ja itse viimassa ja tuiskussa esittelin Theodor Schvindtin kaivaukset 1886-1888. Mukana oli piirrokset parhaista haudoista ja löydöistä + tietty kuuluisasta sepän pajasta.

Hovinsaaren jälkeen takaisin hotellille ja kuivat varusteet ylle. Onneksi jääkaapin pakastinlokerossa oli pullo Putinka-vodkaa, jolla lämpö palasi jäseniin!

4. Päivä: paluu


Matkan viimeisenä päivänä ei kummempia sattunut. Pysähdyimme Muolaassa vilkaisemaan vanhan Mannerheim-linjan panssariesteitä ja samalla todistimme palo-ojan kaivuuta. 

Professorimme on oikeassa ainakin siinä, että "Roska ei valehtele". Aiemmin Räisälässä pintapoimin (poimimatta mitään tosin talteen) peltoa, josta näkyi venäläinen paikalliselämä rehellisesti: suunnaton määrä rikkoutuneita ja ehjiäkin vodkapulloja sekä yksi osittain sulanut huumeruisku. Palo-ojastakin tuli esille hemmetinmoinen määrä viinapulloja ja yksi öljytynnyri, joka takertui traktorin auran terään.

Palo-ojan kyntämistä.


Modernia jätettä, tynnyri kiusaa ojankaivuuta.

Panssariesteet olivat komeita:


Tien toisella puolella olevia esteitä en ehtinyt juurikaan kuvata.




Seuraava pysähdys oli Viipurissa, missä ostin matkamuistoja hankkiutuen eroon ruplista. Kävin myös luterilaisessa kirkossa.




Kirkon edustalla on karhuveistoksella koristeltu suihkulähde tms.

Agricolan patsas.





Koska vietin elämäni viimeistä päivää kaksikymppisenä eli 29-vuotiaana, ostin Pyöreässä Tornissa konjakkikahvin vaikka kello oli vasta 11.

Kahvi (ainut suht hyvä koko reissulla), konjakkia ja pähkinäleivos.


Loppumatka sujui hyvin. Venäjän puolella tullissa meni tovi, mutta läpi päästiin ja Suomen puolella oli peräti kolme rajavartijaa tarkastamassa passeja joten siitä mentiin läpi heittämällä.

Suomen puolella Rajahovin lounaan jälkeen paikkakunta paikkakunnalta väki väheni bussissa ja Helsingin jälkeen vuorossa oli arvoituksia. mm. seuraavat esitettiin:

1) Mikä on Suomen älykkäin kunta? [itse veikkasin Ällikkälää, oikea vastaus Säkylä takaperin]

2) Mainitse viisi valtiota (nykyään olemassa olevaa), joiden nimessä ei ole yhtään samaa kirjainta kuin sanassa SUOMI. (Siis Ruotsi ei käy, siinä on U, O, S ja I).

3) Mainitse viisi eläintä, joiden nimi päättyy E-kirjaimeen (hevone, nahkiaine, kärpäne EI KÄY)

4) Mainitse seitsemän Juice Leskisen kappaletta, joiden nimessä on suomalainen paikkakunta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti