Tajusin vuoden 1918 taustoja itselleni selvitellessäni, etten ole lukenut kunnollista kokonaisselvitystä Sosialidemokraattisesta puolueesta. Kirjastosta valitsin Ulpu Iivarin Kansanvallan puolustajat : sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä 100 vuotta (2007).
Teos on nyt kymmenen vuotta vanha ja paljon on tietty ehtinyt tapahtua sen aikana. Kirja julkaistiin juuri ennen talouden pahoja notkahdusvuosia ja finanssikriisiä. Siinä ajassa kirja ei kuitenkaan ole suinkaan vanhentunut.
Eduskuntaryhmän vaiheet käydään hyvin läpi ja kepeitä kertomuksia, anekdootteja ja muita keventäviä elementtejä on mukana täsmälleen oikea annos. Vuosien 1917–1918 tapahtumat taustoitetaan tilaan nähden hyvin täsmällisesti ja taitavasti ja myöhemmätkin vaiheet käydään läpi ansiokkaasti. Muiden puolueiden vaiheita käydään myös historian mittaan läpi vaali vaalilta sopivasti. Ehkäpä Karjalan ja karjalaisten kysymystä sodan jälkeisissä vaaleissa olisi voinut huomioida enemmän, joskin se näkyi käsittääkseni enemmän kunnallis- kuin eduskuntavaaleissa. Esimerkiksi kysymys Merikoiviston perustamisesta Pernajalle sai taakseen karjalaisia sosialidemokraatteja, ja SKDL (Suomen Kansan Demokraattinen Liitto) hyödynsi sitä kunnallisvaaleissa kielikysymyksen kannalta keräten Uudeltamaalta ääniä SDP:ltä.
Kuten Ulpu Iivari itse teoksen alussa toteaa, oli hänellä vain vähän aikaa käytössään teoksen laatimiseen. Vähä aika on kuitenkin käytetty hyvin ja teos on toimiva kokonaisuus. Siellä täällä on ikäviä vuosilukuvirheitä, mutta ne ovat aivan normaaleja virheitä ja onneksi nopeasti tajuttavissa: Yllättävä 20 vuoden heitto kymmenluvuissa on helppo hoksata. Vikakin voi olla yhtä hyvin tekstin automaattikorjauksessa kuin kirjoittajassa. Varsinainen teksti on sujuvaa ja helppolukuista.
Tietyssä mielessä teoksessa on mukana joidenkin "demarien" puhtaaksipesua ja virheiden vähäistä huomiointia. Esimerkiksi Erkki Tuomiojaa käsitellään silkkihansikkain. Mutta – kirjassa on mukana myös puolueen itsekritiikkiä (joskin lievää) eikä vähää aikaa ja tilaa olisi kannattanutkaan käyttää omien haukkumiseen. Helsingin Sanomien mielipidesivuilla kirjoitettiin 22.2.2007 tästä samasta aiheesta lyhyt ja napakka kirjoitus.
Kirjan lukee nopeasti noin kahdessa illassa ja se on malliosoitus siitä miten asiallinen, toimiva, napakka ja hyvällä tavalla tasainen historiikki voidaan kirjoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti