Dublin!

Koska en ole vuosiin saanut pitää lomaa ja lensin viimeksi 2010 Riikaan, päätin keväällä tarttua Museoalan Ammattiliiton tarjoukseen ja lähteä matkalle Irlannin pääkaupunkiin Dubliniin. Joten tässä matkasta to–su 29.8.–1.9.2019.

Dublinissa

Laskeutuminen Irlantiin. Vihreää riittää.

Lento sujui muuten hyvin, mutta Tukholman Arlandan kentällä piti odottaa SASin koneeseen miehistöä ja lähtö myöhästyi ½ tuntia. Perillä yhden seurueemme jäsenen matkalaukku oli kadoksissa, selvisi että se oli Dublinin lentokentän kellarissa pudonnut liukuhihnalta lattialle. Saimme sen kyllä takaisin, mutta taas koitui ½ tunnin myöhästyminen.

Rallifinglanti puuttuu. En ymmärrä.

Hotelli oli hyvin viihtyisä. Hirveän paksu peitto ja valtavat tyynyt tosin tekivät nukkumisesta aluksi epämukavaa ja heräsin ensimmäisenä aamuna päänsärkyisenä. Asiaa ei myöskään auttanut se, että joka ilta vastapäisessä pubissa ihmiset mökäsivät kello kahteen asti yöllä ja sen jälkeen tööttäsivät autojensa torvia tunnin verran.

Aamupala oli peribritteinsaarten tapaan jättimäinen. En syönyt pannukakkuja, mutta siellä oli oma masiina joka valmisti niitä. Hunajan olisi saanut suoraan palasta mehiläiskennoa! Erityiseksi herkuksi nostan lampaanmaitojoqurtin. Paksua, juoksevaa ja törkeän hyvää!

Guinnessia (JEESUS ETTÄ SE ON HYVÄÄ IRLANNISSA!) ja fish & chips. Ensimmäinen ateria ennen Kansallisgalleriaan tutustumista.

Katukuvaa

Punatiiltä, lasia ja harmaata kiveä. Siinä tiivistettynä Dublinin katukuva.

Dublin oli minulle sangen vaikea kaupunki navigoida. Tulostamani ja hotellin respasta ottamani kartat olivat aika ylimalkaisia ja kun kysyi neuvoa, se oli aina "Go left, then turn right" tai "Go right, then turn left". Yleensä sillä kyllä pääsi perille, ei sinänsä mitään vikaa.

Otin keskeiseksi navigointivälineeksi Saint Stephens Greenin, hotellimme lähellä olevan suuren puiston. Kun sen polut kuvitteli X:n muotoon, pystyi sitä pitkin mutkittelemaan aina haluamaansa suuntaan. Kerran kyllä eksyin epähuomiossa näinkin, mutta minulle eksyminen oli osa huvia!

Riemukaari, jonka alla on muistaakseni buurisodassa kaatuneiden irlantilaisten nimet. Tämä oli yksi sisäänkäynti St. Stephens Greenille.

Kaatuneet.

Tästä pääsi kätevästi yhteen museokeskittymään koillisnurkasta, missä lähellä ovat Kansallismuseon arkeologinen puoli, Kansallisgalleria ja muuta mukavaa.

Puisto on komea. Toisaalta rehevä, toisaalta hyvin hoidettu ja harvinaisen siisti.

Koillisen ulospääsy puistosta. Irlannin nälänhädän muistopatsas oikealla.

"Please keep off the grass". Lokit ei piittaa.

Mitä söpöisin talo!

Lauantaiaamuna törmäsin lintulammella hämmästyksekseni harmaahaikaraan.

Tässä katukuvaa ja erikoisuuksia:

Dublinin katukuva on monilta osin piiiiiiiitkiä rivejä punatiilirakennuksia, joissa värikkäät kukkaruukut ikkunoissa ja kirjavat ovet (ks. alla).

Tähän käytävään puikahtaminen kävi pienestä seikkailusta!

Hienosti maalattu kiviseinä!

Graffitteja. Dublinissakin oli paljon taidemaalauksia muuntajakaapeissa, kuten Turussa.

Erään baarin katolla krokotiili syö vastustavan joukkueen pelaajaa esittävää mannekiinia. Myös kaksi flamingoa.

Kaunista, uutta kiviseinää.

Postiloota.

Yllättäen: hugenottien hautausmaa.

Hugenottien hautausmaata.

Värikästä ja vihreää.

Kirjaimellisesti katukuvaa! Näitä Turkuunkin!

Lauantaina kävelimme piiiiiiitkän matkan Dublinin halki Cobblestone-pubiin kuullaksemme elävää musiikkia. Paikka oli todella kiva mutta hirvittävän täyteen ahdettu. Musiikin kuuntelusta ei tullut mitään, ellet istunut soittajan vieressä tai sylissä. Olin kahden metrin päässä enkä kuullut mitään, koska puheensorina ja mölinä oli niin kauhean kova. Olutsuositus: Rustbucket, saa lasipullossa!

Turun arkeologipiireille ominainen pappagallo-kuva.

Kirjakaupat!

Dublin on kirjailijoiden kaupunki (Joyce, Wilde, Behan...) ja sen kirjakauppojen ja museoiden kirjatarjonta onkin suorastaan laittoman hyvä ja edullinen. Puolet matkalaukustani vei paluumatkalla ostamani kirjamäärä.

Chapters bookstore oli vakava, vakava erehdys. KAIKKI MENI! Kirjoja riittää kilometrikaupalla, syvyyttä ja hyllyjä vain riittää ja riittää sekä kaupassa on valtavasti hyviä tarjouksia ja niinpä mukaan tarttui paljon hyvää.

Irlannin suurin itsenäinen kirjakauppa. Hemmetin laaja valikoima.

"I've been meaning to read that" Loistavaa markkinointia!

Ja ikäänkuin Chaptersin kirjakauppapuoli ei riittäisi, on yläkerrassa Second Hand- puoli! Se on jo rangaistava teko, tässähän joutuu velkavankeuteen!

Osto-nosto: Jonathan Gathorne-Hardyn The rise and fall of the British Nanny (1972) eli brittiläisten lastenhoitajien historia, lähteenä haastattelut eli muistitieto. Kiinnostavaa historiaa on maailmassa kirjoitettukin!

Huomasin torstainana bussimatkalla tämän kirjakaupan:

Pakkohan noin söpöön kauppaan on mennä! Olin siellä lauantaina odottamassa kaupan avautumista ja kun ovet avattiin ja luukut rullattiin ylös, minut otettiin oikein kädestä tervehtien vastaan! Selvisi, että kättelijä luuli minun tulevan juuri alkavalle kirjoittajakurssille...

Ovet ja luukut avautuvat!

Books Upstairs on Dublinin vanhin itsenäinen kirjakauppa ja harvinaisen viehättävä sisältäkin. Musiikki on miellyttävää, valikoima laaja ja ylipäätään paikalla on hyvä karma/zen. Ostin täältä nykyproosaa, Roddy Doylen kirjan Two Pints (2012).

Teologia, feminismi, filosofia ja LGBIQ samassa kirjahyllyssä. Kiinnostava konsepti!

Yhtä paljon kuin kirjakaupoista ostin teoksia museoista, joiden museokauppojen valikoima on laaja, suht edullinen ja kiinnostava. Eli humanistin selälle ja lompakolle katastrofi!

Ovia!

Dublinissa kävellessä huomio kiinnittyy ovien värikkyyteen. Hyvin kirkkailla, suorastaan räikeillä väreillä maalattuja ovia on etenkin punatiilitalojen yhteydessä. Tässä otoksia väriloistosta:

Kansallismuseossa olisi myös ollut myynnissä teepyyhe "Doors of Dublin".

Museot!

Ensimmäinen museovierailu torstaina 29.8. tehtiin Kansallisgalleriaan. Kokoelmat ja näyttelyt olivat loistavia, niillä penteleillä on vielä ihan oma Caravaggiokin!

Bauhausin 100-vuotisjuhlan kunniaksi galleriassakin oli oma näyttely Bauhaus100, jossa oli esillä alkuperäisvedoksia Bauhausin mestareiden leikekirjasta. Sitä ei saanut kuvata, mutta oli kyllä yksi parhaiten toteutettuja taidenäyttelyitä, joita ikinä olen nähnyt.

Bauhaus100. Loistava näyttely!

Oppaamme esitteli meille keskeisiä teoksia elävästi ja taitavasti. Irlantilaisten oma taide on kiinnostavaa. Sen uudistajia olivat yleensä naistaiteilijat: naistaiteilijoita ei katsottu hyvällä, joten he joutuivat lähtemään ulkomaille toteuttaakseen itseään ja opiskellellakseen. Miestaiteilijat taas olivat usein "perinteisiä" eivätkä tuoneet mitään uutta tyyliin ja aiheisiin.

Perjantaina kävimme ovelassa museossa: National Leprechaun Museumissa. Museo keskittyy irlantilaiseen folkloreen, ei museoesineisiin ja siksi tunnin opastus museon sisällä on melkoinen elämys! Oppaina käytetään mm. näyttelijöitä, jotka hallitsevat tarinankerronnan niksit ja elävöittämisen!

Matkamuistoautomaatti

Kirjoittaja jättiläisen nojatuolilla.

Oppaamme ja "pot of gold".

Irlannilla on Suomen jälkeen maailman laajin folkloristinen kokoelma. Sikäläiset folkloristit ja kerääjät olivat suomalaisten kouluttamia, ja seurauksena on kertynyt rikas ja valtava määrä kansantarinoita. 

Pitäisiköhän ehdottaa Turun Historian Museoon omaa tilaa folklorelle?

Lauantaina pääsin käymään paikassa, jossa olen jo vuosia halunnut käydä. Trinity College Library, The Long Room. Book of Kells (800-luvun rikkaasti kuvitettuja käsikirjoituksia, evankeliumeja), joka kuului hintaan, on toki hieno ja hyvin toteutettu näyttely, mutta Long Roomin näkeminen sai raavaan miehen liki kyyneliin:

Maailman kaunein näky. Valokuvat eivät tee tälle oikeutta.

Tuhansista nahkaselkäisistä kirjoista nousee huumaavan ihana tuoksu!

Tämä on maailman kaunein kirjasto ja maailman kaunein paikka. Sanat eivät riitä. Piste.

Vaeltelimme samassa yhteydessö pienellä porukalla Trinity College kampusalueella, ja se oli hauskaa. Kiehtovasti kampukseen kuuluu myös "betonibrutalismia" eli betonirakennuksia, joista tuli Suomi mieleen.

"Puhuva patsas", johon sai QR-koodilla opastuksen.

Uusien opiskelijoiden rekisteröinti oli käynnissä. Ei, en rekisteröitynyt mutta kuvasin.

Uudempi betonirakennus, aika jännä.

Betonia. Nurmella kirmaava robottiruohonleikkuri oli lysti seurattava.

Vaikuttavan kirjaston jälkeen menimme Kansallismuseon arkeologiselle osastolle. Aikaa oli 1½ tuntia sulkemiseen, mikä oli aivan liian vähän: kokoelmat ja esillepano ovat uuvuttavan laajat! Varatkaa noin kolme tuntia, jos haluatte tutustua kunnolla paikkoihin.

Vaatimaton "MUSEUM" kyltti portin päällä kätkee taakseen helekkarin hienot kokoelmat.

Erityisen suuri kadehdinta siitä, että heillä on tolkuttomasti vanhoja kultaesineitä. Ja valinmuotteja. JA hyvin säilynyttä orgaanista materiaalia.

Näyttely on kahdessa kerroksessa ja kerrassaan massiivinen, kivikaudesta keskiaikaan ja ehkä pidemmällekin. En ole varma, tämä oli niin valtava!

Museokauppa oli tarjonnaltaan hieno.

Lauantaina ohjelmaani kuului totaalinen eksyminen, kun yritin päästä militariamuseoon johon saimme Leprechaun-museolta ohjeet. Lopputulos oli, että yritin päästä joen yli, otin mielestäni oikotien...

...ja olin Dublinin linnan edessä.

Joka on aika... värikäs? Ymmärrän kyllä räikeät ovet, mutta että Dublinin linna!?

Eksymisellä oli yksi ihana seuraus: löysin erinomaisen Chester Beattyn kokoelman. Siellä on maailman laajin Lähi-Idän ulkopuolella oleva kokoelma vanhoja islamilaisia tekstejä, LOISTOKKAITA kiinalaisia ja japanilaisia käsikirjoituksia, nuolenpääkirjoitustauluja, kuolleiden kirjan papyruskäsikirjoituksia... uskomattoman upea paikka.

Aula oli upea.

Melkein, melkein suosikkini kokoelmasta: "Kaksitoista tutkielmaa geometriasta", arabiankielinen kopio vuodelta 1215! Bagdadista, Irakista. Loistokas muistutus siitä, miten kehittynyt islamilainen maailma oli kultakautenaan. Aikansa huipputiedettä, joka välittyi Eurooppaan.

Japanilainen käsikirjoitus.

Suosikkini kokoelmasta! Siinä 5–9 metriä pitkä demonien ja taruolentojen paraati eli hyakki yagyou, japanilainen käsikirjoituskäärö.

Togetoge, toge = piikki

Maailman vanhimpia kokoelmia sananlaskuja.

Rakennuksen katolla on rauhoittava puutarha.

Dublinin linnan puutarha.

Pappagallo & Chester Beatty!

Varsinainen "militariamuseo" oli massiivinen. Yritin etsiä nimenomaan nimellä "Military museum" ja minulla oli jonkinlainen käry, missä suunnassa se on. Köpöttelin Dublinin linnalta vielä pitkän matkaa, eksyin taas vähän ja päätin pistäytyä J. M. McNeilliin, pubiin ja musiikkikauppaan - joka olikin pelkkä pubi! Mutta otin puoli pinttiä Guinnessia, nautin rauhasta ja sain tiskin päästä paikalliselta neuvot: "Turn right, then right and walk straight about half a mile". Thank you!

McNeills. Rattoisa paikka, josta sain suuntaohjeita. Thank you!

Lopulta päädyin Kansallismuseon toiselle suurelle rakennukselle. Alkoi sataa rankasti joten juoksin sisäpihalle, missä oli historian elävöittäjiä. Nämä ohjasivat perille: militariamuseo onkin osa Kansallismuseota, ja olin päässyt tuurilla perille!

Irlannin Kansallismuseo osallistui Prideen.

Kansallismuseon "kakkosrakennuksen" näyttävää sisäpihaa.

Varsinaisen militariamuseon puolella... kamerani taisi ryhtyä savuamaan, kuvasin niin paljon todella hienoa kokoelmaa! Tässä muutama namupala!!!

Irlantilainen krenatööri. . National Museum of Ireland: Military Museum.

Musketinkuulia "hoardista" eli varastosta. . National Museum of Ireland: Military Museum.

Haluan tällaisen Suomen Sotamuseoon. Missä irlantilaisessa yksikössä sinä palvelisit? Pit

Alku: sinut kutsutaan armeijan riveihin. Mihin yksikköön päädyt? . National Museum of Ireland: Military Museum.

Jalkaväki vai ratsuväki? Otin jalkaväen! . National Museum of Ireland: Military Museum.

Vastattuani kysymykseen (mistä päin Irlantia, onko väliä, haluaako nähdä toimintaa jne.) päädyin Royal Irish Fusiliers -rykmenttiin. Hurraa!

Royal Irish Fusiliers! National Museum of Ireland: Military Museum.

Tämän jälkeen pääsi tutustumaan rykmenttinsä historiaan:

Royal Irish Fusiliersin historiaa 1. National Museum of Ireland: Military Museum.

Royal Irish Fusiliersin historiaa 2. National Museum of Ireland: Military Museum

Tarvitsemme tällaisen Sotamuseoomme! Tässä runko II maailmansotaan:

1) Milloin olet syntynyt (1891–1926)? (reserviä vai suoraan alokaskoulutuksesta rintamalle? Vanhemmat miehet huoltokomppanioihin esim. hevosmiehiksi rykmentin kolonnaan)

2) Millä alueella? (Sotilasläänit, joiden perusteella divisioona, jos syntymävuosi määrää reserviin)

3) Missä aselajissa haluat palvella? (Jalkaväki, tykistö, kranaatinheittimet, viesti, ilmavoimat, lääkintä, joillakin alueilla laivasto)

4) Onko sinulla erityinen siviilikoulutus tai ammatti? (siirto viestiin, tulenjohtoon, autonkuljettajaksi tai ilmavoimiin. Poliisit ja tuomarit jatkosodassa Itä-Karjalan miehityshallintoon. Korkeakoulutetut erikoistapaukset esimerkiksi rykmentin postimestareiksi)

5) Onko sinulla jokin erityistaito? (esimerkiksi matematiikka, kielet -> sotilastiedustelu; kestävyysurheilu -> divisioonien tai Päämajan kaukopartiot)

Irlannin pääsiäiskapina, sisällissota ja sen seuraukset ovat samanlaisessa syynissä kuin meidän sisällissotamme 1918. Keskeisten tekijöinen (ammuttujen) univormut ja aseet olivat esillä näyttelyssä. 

Tässä yksi näkökulma rauhansopimukseen:

Kypsää käsittelyä. National Museum of Ireland: Military Museum

Lopuksi hauskaa propagandaa:

Irlantilainen sankari! National Museum of Ireland: Military Museum

"Sääli miestä". National Museum of Ireland: Military Museum

Museo on suuri ja kokoelmat jälleen kerran hienot, mutta sama juttu kuin arkeologisella puolella: uuvuttavan laaja! Ensimmäistä maailmansotaa ja irlantilaisten osuutta siinä käsiteltiin laajasti. Näyttely oli tältä osin ihailtavan hyvin tehty, mutta kun sitä on 2014–2018 tullut joka tuutista niin itse kyllästyin siihen melko pian.

Lopuksi jotain, mistä suosittelen 23€:n premium-kierrosta. Whiskey Museum! Tästä en kerro enempää, koska se on niin hauska! Opas oli hemmetin hyvä ja kierros (ennen maistiaisia) oli todella opettavainen ja mielenkiintoinen.

Pappagallo ja viskiä tulossa!

Museossa baari! Suomen museoelämä, ottakaa oppia!

Neljä viskiä. Kaikki enemmän tai enemmän hyviä.

Lopuksi kokemuksia ja vinkkejä

- Jos haluat pubivinkkejä, lue Tanssitossut Dubliniin -blogin kirjoitus "Baarikierros Hannen tapaan". Päädyin sen ansiosta McDaids'iin, missä oli tilaa ja mukava tunnelma. Perinteisen Guinnessin sijaan otiin Gin & Tonicin (Gin? They all taste the same, mate!) ja red alen.

- Hintataso samanlainen kuin Suomessa. Eurot käytössä! Lähimaksu tunnetaan termillä "tap" (en tiennyt).

- Kansallismuseo ilmainen! He katsovat velvollisuudekseen kertoa irlantilaisesta kulttuuriperinnöstä. NIIN, SAATANA! HALLITUS KULTTUURIMINISTERIÖ JA MUSEOVIRASTO, OTTAKAA OPIKSENNE!

- Hanavedestä ei tule mahanpuruja, mutta se on aika pahan makuista. Myös kivennäisvesi pullosta on melko pahanmakuista. Ei oksettavan, ei kuvottavan, mutta tympeän.

- Whiskey hyvää. Suosittelen Writers Tearsia ja Great Oaksia. Viskiä saa ruokakaupoistakin. Osa niistä on vain Irlannin sisämarkkinoille.

- Guinnessia voi juoda ainoastaan täällä kunnolla. Puoli pinttiä on mukava annos.

- Museot uuvuttavan laajoja. Varaa aikaa kolme tuntia / museo.

- Olut ja fish & chips sekä tukeva aamiainen pitävät nälän poissa pitkään. Aamupalasta meni pitkään illan alkuun, kunnes tuli nälkä.

- Kahvi kaikkialla kelvollista, ehkä tuimemman makuista kuin meillä. Leivonnaiset hyviä!

- Jos haluat kuunnella kunnon elävää musiikkia, mene ajoissa pubiin ja istahda aivan soittajien viereen. Yhdessä turistihelvetissä soitettiin kaikkein "klassisimpia" pari kappaletta, sitten alkoi soida kajareista ABBA. Juopuneet 1/256 -amerikan-irlantilaiset eivät tästä välittäneet vaan ölisivät samaan malliin. Hyviä ja tilavia pubeja niin keskustassa kuin kauempanakin!

Tuleville arkeologeille.