Messukylän taistelun jäljillä

Tänään oli kuoppieni osalta tylsemmän puoleinen päivä, naapurikuopasta tuli vieläpä maanantaista 5 penniäni vanhempi 1 pennin raha vuodelta 1909. Kuulin kaivausjohtajalta, että viereisen rakennuksen ullakkoa ammuttiin vuoden 1918 taisteluissa kirkolta päin. Jälkiä oli kuulemma ullakolla nähtävissä. Kysyin asiasta omistajalta ja pääsin käymään ullakolla. Toden totta, jälkiä oli nähtävissä lattiassa (ja kattorakenteissa sekä rappusten kaiteessa) useita. Kirkosta ammuttu srapnelli räjähti ja sen sirpaleita kulki rakennuksen yläkerran läpi:

Isomman sirpaleen jättämä kolo ullakon lattiassa.

Parikin koloa lattiassa. Srapnelli osui taloon kuvasta oikealla sijainneeseen kattoikkunaan. Tähän suuntaan lensi muutana sirpale, pääasiallinen sirpaleiden leviämissuunta kuvassa lautojen suunnassa kello 11.

Iso ja pieni kolo sirpaleiden jäljiltä.

Peremmällä ullakolla oli kaikkein eniten jälkiä, kuin karhu olisi kynsillä raapinut ne. Sirpaleiden suunnista voi päätellä suunnan, mistä srapnelli on ammuttu.

Sirpaleiden raapimia jälkiä oli kahdessa ryhmässä, taaempana valkoisen putken jälkeen pienempi ryhmä.

Äskeisessä kuvassa taaempana olleen sirpaleryhmän jälkiä.

Kovin on repinyt.

Jälkien pituus, mittana käteni (tuumastukki jäi kuopalle).

Kysyin omistajalta, kerättiinkö talosta sirpaleita muistoksi. Kaipaan ja kaivan nimittäin monen muun asian ohella tietoja ihmisten muistoksi ottamista sotaan liittyvistä esineistä. Sirpaleita kuulemma kertyi lattiasta aikoinaan kokonainen ämpärillinen, mutta ilmeisesti ne oli siivouksessa heitetty menemään. Hän kuitenkin penkoi autotalliaan ja antoi minulle kaksi tallella olevaa srapnellin sirpaletta. Nyt siis kokoelmiini kuuluu sirpaleita Messukylän taistelusta 1918:

1918 Messukylän kirkolta tykin ampuman srapnellin sirpaleita. Edelleen teräviä, eli kyllä olisivat tehneet ihmisessä pahaa jälkeä. Jos rakennuksen ullakolla olisi ollut kuularuisku ryhmineen asemassa, niin siitä ei olisi jäänyt kuin kaameaa sotkua jäljelle.

Voi vain olla kiitollinen omistajalle siitä, että sain nähdä näin erikoislaatuisen kohteen. Oivallinen lisä kokoelmaani rakennuksista, joissa on nähtävissä taistelujen jälkiä.

Lopuksi kuva leikkisästä koirasta. Kun emme leikkineet sen kanssa pallolla, se vei kostoksi maasta kollegani vasemman käden hansikkaan:

Kylässä messuamassa

elikkä Messukylässä, Tampereella. Lähettyvillä kaksikin kappaletta rautakautisia polttokenttäkalmistoja joten turvetta auki ja multa lentämään!

Saimme tänään sangen kauniin sään, ainoana hankaluutena tässä päivässä aamulla juomatta jäänyt kahvi vainosi lounaaseen saakka. Majoituspaikassa ei ole kahvia tarjolla eikä raaski ostaa muutaman päivän keikan vuoksi yhteiskeittiöön välineitä tai tarpeita.

Olenhan tunkeutunut hänen tontilleen, siksi minuun pitää luoda mitä epäluottavaisimpia katseita.

Päivän erikoisuuksiin kuului yllä olevassa kuvassa tuijottavan nappisilmän oksan muotoinen vinkulelu, joka löytyi hylättynä nurmikolta. Käytin sitä piruuttani varpuna vinguttaen sitä aina eri puolilla kuoppaani. Valitsin toisen koekuoppani kohdan piruuttani mukamas sen vinkunan perusteella (viikviikviik - heitto ilmaan äänen suuntaan - koekuoppa vinkulelun putoamiskohdalle), ja yllättävää kyllä, tämä varpu toimi vaikka rautakautta ei tullutkaan:

Pronssinen tai messinkinen kynttilänjalka, ehjä.

Mielenkiintoinen löytö.

Viimeinkin löysin myös pitkään kaipaamani rahan, 5 pennin kolikon vuodelta 1920:

Lisäksi päivän löytöihin kuului yllättävää kadonnutta ja haikeaa kauneutta:

Muutakin mielenkiintoista tuli, mm. hampurilaisen ohuen lasipullon pohja, vanhan puisen pyykkipojan vieteri ja lasipikarin koristeellinen jalka. Eli suosittelen varpujen käyttöä koekuoppien valitsemiskriteereinä. Ainakin koirien kumisten vinkulelujen, jotka näyttävät oksilta.

Sotamuistomerkki opistolla

Majoituspaikan pihalta sain taas uuden muistomerkin bongatuksi:

"Täältä lähtivät taistelemaan isänmaan vapauden puolesta talvisotaan 13.10.1930 I / KTR 3 sekä jatkosotaan 18.6.1941 Rask. Psto 12 ja Kev. Psto 12"