sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kesäkuuksi kentälle

Aloin jo maaliskuussa nähdä unia arkeologisista kenttätöistä, ja historiikin kirjoittamisesta ja graduilusta oli hyvä loikata Museoviraston Kenttätyöpalveluiden vuokra-autoon ja suhauttaa halki Suomen. Ensimmäisellä kesäkuun viikolla vuorossa oli Etelä-Pohjanmaa ja toisella viikolla Lappi ja Ranua.

Tätä ennen olin siis saanut gradun palautetuksi, tarkastetuksi ja arkistolinjan opintokokonaisuuden haun alle sekä rekisteröityö. Onnistuin siis viime tinkaan - suunnitelmien mukaisesti - valmistumaan vanhalla tutkinnolla! Palautin myös työn alla olleen historiikin käsikirjoituksen, hain kommentoidut paprut viikonloppuna kenttäviikkojen välissä ja olen nyt iltaisin korjaillut tekstiä ehdotusten mukaisesti.


Etelä-Pohjanmaa - Ilmajoki, Alajärvi, Lappajärvi

Aloitimme heti menoajopäivänä Ilmajoelta, missä tuli hiekkakuopan ääreltä "nadaa".

Ilmajoki tutkittiin pikaisesti.
Seuraavaksi siirryimme Alajärvelle, missä tulos oli lähes yhtä niukka. Muutama kvartsi-iskos ja kuoppiin tihkuva vesi olivat ainoita tuloksia.

Lappajärven rannalla pellolla. Pelto oli täynnä kvartsia, joskin luonnonpyöreää.

Kirkkoniemen kirkon portti.

Viimeinen Etelä-Pohjanmaan kohteista oli Lappajärvellä. Käväisimme myös Kivitippussa, paikallisessa terveyskylpylässä ja meteoriittimuseossa. Museosta sai ottaa matkamuistoksi kärnäiittipalasia. Kahmin taskuni täyteen paloja ja vein sukulaisille ja tutuille tuliaisiksi.

Koskikievari, persoonallinen (hyvällä tavalla!) lounaspaikkamme Lappajärven läheisyydessä.


"Kievarissa"
 Koska aikaa oli, kiertelimme hieman enemmän illansuussa Pohjanmaata.

Paikallisia persoonallisuuksia.

Vimpelin sankarihautausmaalla. Komea paikka ja hyvin hoidettu.

Lunkulansaaressa meni kaamean paljon Vimpelin miehiä kesällä 1941.
Kaverin pyynnöstä kävimme Vimpelin hautausmaalla. Vanhat hautakivet olivat oikein komeita. Päätin täällä ottaa uudeksi harrastukseksi jääkärien (Jääkäripataljoona 27) hautojen kuvaamisen. Alla siis numero yksi ja muita erikoisuuksia. Paikallinen hautakiviveistämö on tehnyt mielenkiintoisia kivivalintoja:

Samasta kivestä on tehty hautakiviä pitkään, aina 1800-luvun alusta 1990-luvulle.

Uusia ja vanhoja hautakivia.

Tekstiä korjailtu myöhemmin laastilla.

Sotaveteraanin hauta.

Vanhoistakin haudoista pidetään huolta. Näin mm. 1827 kuolleen emännän haudalla tuoreita kukkia.

Jääkärihauta bongattu! Vääpeli Yrjö Raski.
Jotkut kivet olivat katkeilleet tai kaatuneet.

Junaa odotellessa pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni paluumatkalla pyörimään muuallakin päin Tamperetta kuin rautatieasemalla. Yllätyksekseni se on viehättävä kaupunki, ja haluaisin piipahtaa siellä tarkemminkin tutkimassa paikkoja.

Perusnäkymä Tampereelta

Turussa kävin Jakke Jokilautalla ensimmäistä kertaa. Suosittelen päiväristeilyjä, menin paremman puoliskon kanssa illasta ja noin kello 21 jälkeen joku väänsi vivusta kaikkien lautalla olijoiden promillemäärät kolminkertaisiksi...

Ranua - kivikautisia ihmeitä


Paitsi että tuli piipahdettua ensimmäistä kertaa kunnolla Tampereella, pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni Lappiin. Piiiiiiitkän ajomatkan jälkeen yövyimme Vuokatin urheiluopistolla (mukavaa seutua ja kiva paikka muutenkin, huomautus) ja tiistaina saatoimme ajaa edelleen kohti pohjoista. Tien vierestä tuli bongattua kaksi poroa.
Erätulilla.

Ranuan kohde oli hyvin mielenkiintoinen. Menimme paikalle erähengessä ja muun muassa paistoimme makkaraa nuotiolla. Tähän meitä innoitti osaksi Museoliiton oiva vastaveto (ks. linkki) Lidlin mainokselle (ks. linkki). Ranuan grillikeskustakin tuli kokeiltua kahdesti.

Majapaikkanamme Ranualla oli Gasthaus Ranua, joka oli oikein siisti ja mukava paikka. Wifi toimi ja aamupala oli täyttävä. Saunaankin pääsi, ja heitin viereisessä Ranuanjärvessä talviturkin yltäni.

Lintu vai kala, mustikka vai vadelma? Ihmettelyä aamiaispöydässä.
Huoneet olivat siistit ja tilavat, mutta sisustus herätti hieman hilpeyttä. 192-senttinen kaveri (ja minä myös) poksautti päänsä toistuvasti kuvassa näkyvään lamppuun. Seinällä ei oletettavasti ole aito Mona Lisa.
Mutta löytöihin. Viimeisen päivän ja viimeisen kuopan kirous iski jälleen. Kun suunnittelimme käyttävämme viimeisen päivän suurin piirtein kuoppien täyttämiseen, niin eikös perhana minun kuopastani tullut outo hiililäikkä ja sen lähettyviltä palanutta luuta ja kvartsia. Syyttely alkoi:
"I was only following orders!"
"Juu, niin, kaiva siitä vaa, siinä on tasasta maata mukavan alhaalla, ei sieltä mitää tuu"
"Se olin kyllä mää joka sanoin että sinne alaski voisi kuopittaa"

Ristimme kyseisen lauantain "nulluntaiksi"*

Museovirasto saa haukkuja. Kuopan ääressä Ranualla.

Viimeinen päivä menikin reilusti ylitöiksi, onneksi reilu tontinomistaja lainasi kaasugrilliä (suosittelen pestyjä perunoita folioon käärittyinä. 30 min grillauksen jälkeen folio auki, puukolla peruna neljään osaan ja päälle suolaa, voinokare ja tuorejuustoa kuten paahdettua sipulia) joten ruokahuolto pelasi. Sääkin oli mitä mainioin: kaivoimme lauantaina auringonpaahteessa viileän tuulen vilvoittamina, ja sitä ennen pidimme perjantain sateensuojaa.

Hiililäikkä oli hyvin outo, eikä ympärillä olevan maan kvartseilla, likaläikillä tai palaneella luulla tuntunut olevan siihen yhteyttä. Itse asiassa suurin osa kvartseista oli ilmeisesti poksahtanut kuumuudessa pyöreistä kvartsi- ja kvartsiittikimpaleista teräviksi palasiksi, mikä oli uutta minulle. Yleensä luonnonkvartsit eroavat kivikautisista iskoksista pyöreydellään. Saimme hiilestä reilusti ajoittavaa ainesta, joka oli hätkähdyttävän hyvin säilynyt. Luutakin löytyi yksi aika iso kimpale, josta voi koettaa ajoitusta. Onko kyseessä historiallinen palokuoppa kivikautisen asuinpaikan keskellä? Hiilen seasta tuli kaarnaakin, mutta aika pinnasta. Läheisen kannin juuri lienee hakenut ravinteita hiililaikusta, jonka alalaidastakin tosin tuli kunnolla hiiltynyttä puuta. Ajoituslotossa laitoin veikkaukseksi 1400 jKr. hiilille.

Tätä kirjoittaessani olen Outokummussa, mihin saatoimme siirtyä etuajassa. Matkalla kävimme Suomen suurimmalla vesiputouksella Hevonkönkäällä. Jyly oli mahtava!

Hilpeät symbolit.

Komea on.

Hauska kapulatie Hevonkönkäällä.

24 metriä vesiputousta.


Luonnonpuistoa.


Kenttätyökokemukseni voi tiivistää seuraavaan elämänfilosofiaan:

"Aamulla kuppi kuumaa kahvia, päivällä lämmin lounas ja illalla kylmä olut niin kyllä elämässä on aika lailla kaikki kohdallaan"

Outokumpuillaan!

------

*nullu = arkeologiaslangia, tarkoittaa palanutta luuta. Muodostunut samaan tapaan kuin hyvää päivää - kirvesvartta: 

-Mitä löytyi?
-Palaneen luun pala.
-Mitä löytyi?
-Palanut luu.
-Mitä löytyi?
-Palanulluu
-Mitä löytyi?
-Nulluu.

Lyhenne välttämätön, sillä kivikautisilta asuinpaikoilta noita tulee niin maan ***********

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti