Sastamalassa lapio heilumassa

Aivan ensi alkuun suhteellisen hilpeä bongaus Sastamalasta Pyymäen konditorian terassilta:

Tämän eteen nähty vaiva sai minut kyllä tirskumaan.

Viimeinkin saa kahvin ja munkin (no, nyt otin kyllä Jaffan ja munkin) otettua kahvilan katupuolelle ja vain nauttia auringonpaisteesta. Pyymäen konditorion vitriinikin on mainio sekoitus suolaista ja makeaa. Suosittelen myös lohitoastia, kalassa ei ole pihistelty, pariloidaan kunnolla ja on mainion makuista!

Sitten kohteelle. Maatalon piha, lähettyviltä todettu tummaa maata ja mahdollisesti rautakautista keramiikkaa. Kohde oli niitä, joissa piakkoin kävi pohtimaan että tuliko ryhdyttyä arkeologiksi vakavan aivotulehduksen partaalla, nimittäin:

Arkeologi EI TYKKÄÄ. 50 cm X 50 cm kuoppa täynnä höttömuovia.

Muovia riitti ja riitti ja kun sitä oli sahanut ja nyhtänyt puukolla ja kynsillä ja lapiolla hakkaamalla ja hampailla niin mitäs sitten:

Useamman sentin sitkomuovikerroksen alta tulee kerros pressua. ARKEOLOGI EI TYKKÄÄ!

Ja kun puukolla ja kiskomalla oli söheltänyt pressukuiduista läpi ja saanut sen ruokalusikallisen maata ylös, tuli UUSI KERROS MUOVIA. Kuopan laajentamine suuntaan jos toiseen ei auttanut, melkein joka paikassa tuli loputon muovikerros vastaan. Onneksi siunattu isäntä otti traktorin ja kauhan ja puski maata että päästäisiin kunnon kerroksiin käsiksi. Ele säästi tuhannen työtuntia:

Ensimmäinen pusku tuotti maasta noin kymmenen metriä pitkän kuitusäikeen pressusta.

Muovia oli niin paljon ja se oli niin tiukassa, että traktorin eturenkaat kohosivat ilmaan pahimmissa paikoissa!

Muoviroinaa oli maassa yllin kyllin...

Massasta noin 30% muovia ja suurin osa itse maasta olikin vanhaa viemäriputkea, tiiltä yms. Ilman konevoimaa tuon raivaamisessa olisi mennyt ikuisuus ja olisin kai saanut/tarvinnut virastolta viran.

Tiilien ja muiden penkominen tuotti pari hauskaa palasta:

Tässä tiilessä kirjaimet K, A ja T

Ja toisessa palassa viereisestä kuopasta T ja E. Jokin KATE?

Tyrvään kirkolla

Edellisen päivän auringosta ei ollut seuraavana aamuna tietoakaan:

Kaivauskohdekin muistuttu paikoin joulukorttimaisemaa:

 

 

Kohde saatiin kuitenkin tältä erää selvitetyksi. Seuraavaksi lounas (lohitoast) ja siirtyminen uudelle kohteelle, joka osoittautui olevan Tyrvään kirkon vieressä. Kävin Pyhän Olavin kirkolla viimeksi Vammalan Vanhan kirjallisuuden päivillä 2009 tai 2010. Kirkon uudet maalaukset jäivät tuolloin katsomatta.

Kaivauspaikalla aitauksessa olevat kaksi hevosta ja poni huvittivat:

Hoposia ja taustalla Tyrvään Pyhän Olavin kirkko.

 Yksi oli aika ujo, hermostui kai meistä ja meni nurkan taakse piiloon kurkkimaan:

Joko ne menivät pois?

Uljas olento, jonka kanssa hieroin tuttavuutta kourallisella ruohonkorsia.