Varsinainen konfliktiarkeologinen tutkimuserikoisalani ovat sotilasleirit, joista tein proseminaarini. Nyt tiedän niistä - monta vuotta kandini jälkeen - sen verran että hevillä en ryhtyisi niitä tutkimaan.
Lupasin taas pitää sarjan luentoja ja päästäkseni helpolla tarjosin yhdeksi luennoksi monia vuosia sitten pitämääni "Historiallisen ajan sotilasleirit ja niiden arkeologinen tutkimus" -luentoa. Se meni läpi mutta viikonloppuna havaitsin suureksi iloksi ja riemukseni, ettei minulla ole enää PowerPointista kopioita. Mahtavaa...
Tutkin vanhan tietokoneeni, vanhan irtokiintolevyni, uuden tietokoneen, uuden irtokiintolevyn ja puoli tusinaa vanhoja muistitikkuja, otan nimittäin esitelmästä aina mukaan esitelmätilaisuuteen kopiot kahdella muistitikulla. Nyt iski uusi ilmiö, nimittäin liian monen varokopion kirous. Kun olen tutkinut tallennuspaikkoja vapauttaakseni levytilaa sekä poistaakseni duplikaateja tai kun tarvitsen tyhjän muistitikun, olen deletoinut tuon esitelmän koska "siitähän on jo olemassa niin pirun monta kopiota muutenkin". No, ei ole enää.
Onni onnettomuudessa - esitelmän päivittäminen
Ei siis auttanut kuin kaivella takaraivoaan ja aika helposti se materiaali aivosoluista löytyi, olenhan pitänyt sotilasleiriesitelmäni ainakin neljä kertaa aikaisemminkin. Löysin vielä vuosien takaisista kansioistani ja kiintolevyiltä alkuperäisen lähdemateriaalin. Kun vielä olin olennaisista teoksista tehnyt tarpeellisiksi katsomani alleviivaukset, oli esitelmä kasassa harvinaisen nopeasti. Koska runko tuntui syntyvän helposti, päätin täydentää ja päivittää vanhan esitelmäni.
Löysin arkistotutkimuksieni joukosta mm. pohjapiirroksen korsusta, joka on tehty talvisodan aikana joulukuussa Karjalan kannaksella teltanpohjaan. Samoin erilaiset Karhumäellä annetut käskyt ja tiedonannot polttopuista ja majoitusoloista päätyivät osaksi esitelmää.
Uusia sotilasleirikohteita on löytynyt arkeologisissa inventoinneissa etenkin Metsähallituksen alueelta useita. Samoin kaakonkulmalta Virolahdelta on tullut useita uusia kohteita. Kun vielä kuusi vuotta sitten esitelmöidessäni Muinaisjäännösrekisteristä löytyi 17 kohdetta, on niitä nyt 40. Mukana on nyt myös II maailmansodan kohteita. Ilomantsissa erään leirialueen säilymisaste on niin erinomainen, että ajoneuvosuojien pohjassa erottuu vielä renkaiden jäljetkin.
Tutkin uteliaisuuttani useamman Pohjois-Suomen raportin koska tiesin, että Lapista on löytynyt viime vuosina saksalaisia kohteita. Etenkin Taisto Karjalainen on kunnostautunut näitä etsiessään. Nämä leirit ovat pikemminkin tukikohtia kuin sotilasleirejä, mutta kuriositeettina jännittäviä.
Samoin sotilasleirien alaisuudesta löytyy vankileirejä, joista on jonkin verran rakenteita. Vankileirien elämä kuitenkin poikkeaa olennaisesti muista asuinpaikoista, etteivät ne ole kunnollisia vertailukohtia. Helsinkiläiset tutkivat joitakin vuosia sitten sotavankileiriä pohjoisessa ja hämmästyivät kun eivät löytäneet jäännöksiä vankien elämästä. Sanoisin, että sotavankien materiaalisen kulttuurin tutkiminen arkeologisin kaivauksin on oikeastaan yhtä mielekästä kuin muotivaatteiden tutkiminen nudistirannalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti