torstai 5. maaliskuuta 2015

Grim Fandangoa ja media-arkeologiaa

Vuodatuksen aika. Vaikka henkilökohtaisesti inhoan yli kaiken sanaa "media-arkeologia" tai "digitaalinen arkeologia", on itse toiminta eli vanhoille tietokone- yms. alustoille tehtyjen tiedostojen pelastaminen kiehtovaa ja arvokasta. Keksisivät vain paremman nimen kuin sellaisen, joka ratsastaa ah-niin-seksikkäällä arkeologialla. Vai pitäisikö minun nimetä itseni maa-aineskirurgiksi?

Arkeologia on professio, tiede- ja ammattiala, johon kuuluu menneisyyden fyysisten jäänteiden etsiminen (usein esille kaivaminen) ja tutkiminen. Tietyltä kannalta ajateltuna kyllä, tieto on olemassa mikroprosessoreilla ja CD-levyjen kuopissa fyysisessä muodossa. Silti arkeologia arkeologiana ja tietotekniikan menneisyys tekniikan historiana!

Taannoin Siirtolaisuusinstituutin vintillä pyöriessäni huomasin monia vanhoja tietokoneita, mutta valitettavasti kaikkein vanhin tietokonekanta, mm. Nokian Mikromikot on jo poistettu varastoista. Oli myös kiinnostavaa tutkia isoja laatikoita, jotka olivat täynnä reikäkortteja Kekkosen ajalta.

Pelkästään siksi, että tällä pelastettiin rakas vanha kunnon Grim Fandango, annan anteeksi arkeologia -sanan käytön tässä kerettiläisessä yhteydessä:

http://www.polygon.com/2015/1/27/7921837/grim-fandango-remastered-interview-double-fine-disney-lucasfilm-sony

 

Media-arkeologiaa ja arkeologimediaa


2000-luvun masentavimpia puolia (kansainvälisen terrorismin, uuden kylmän sodan ja ilmaston lämpenemisen sekä luonnon tuhoutumisen ohella) on median liittäminen joka ikiseen asiaan. Kannattaa lukea Sinisen zeppeliinin kommentti mediakasvatuksesta (teesi nro 5) ja vähän muustakin koulunkäyntiin liittyvästä, sekä ennen kaikkea painaa mieleen loppukaneetti:

Ja muistakaa, että aina kun joku sanoo "maailma on medialisoitunut", jossain kuolee reportteri.
Arkeologia on (onneksi ja epäonneksi) medialisoitunut rajusti. Parhaimmillaan tämä lisää (huoh!) ihmisten kiinnostusta ja ymmärtämystä arkeologiaa kohtaan mutta pahimmillaan siitä tulee itse tarkoitus. Medialisoitumisen sijaan arkeologia karnevalisoituu. Varsinainen arkeologia ja etenkin tutkimusten tulokset jäävät vähälle. Tutkimuskohteesta on Facebook-sivut, Twitter, kaksi blogia ja herra ties mitä mutta varsinaisia tuloksia saa odottaa. Herranpieksut, kirjoitetaanko ensimmäisen vuoden apurahajakson selitykseksi tätä nykyä "perustimme ja kirjoitimme blogia, teimme 178 Facebook-päivitystä ja 203 twiittiä..." Tiedän tutkijoita, joilla on sosiaalisessa mediassa suuret näytöt mutta tuloksia hyvin vähän. Keskiverto mediaeläin osallistuu kaikkeen mutta ei aikaansaa mitään.

"Vaikka minä puhuisin ihmisten ja median kielillä, mutta minulla ei olisi näyttää tutkimusraporttia, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti