sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Sisällissotamuseo

Olen seurannut mielenkiinnolla Helsingin Sanomissa käytyä keskustelua sisällissotamuseon kaavailuista. Pyyhkikää selaimestanne "keksinmurut" ja lukaiskaa tiivistelmä:


Museon sijainnista on myös ollut hyviä ehdotuksia. Mieleeni tulee kolme mahdollista sijaintia: Lahti, Tampere tai Helsinki. Tässä perustelut:

Lahti


Sotatanner jossa oli mukana kaikki relevantit osapuolet: punaiset, valkoiset ja saksalaiset. Lahden taistelu oli myös "surkean sodan surkea loppu", vaikka Kymissä ja Karjalan kannaksella vielä paikoin taisteltiin. Arkeologin kannalta Lahti on äärettömän mielenkiintoinen alue, sillä se on ainut sisällissodan konfliktiarkeologisesti kunnolla tutkittu kohde (Hannu Takala, Taistelu Lahdesta 1918 [1998]) eli ympäristössä on vielä taistelun jälkiä joihin tutustua.

Hyvät liikenneyhteydet (30 min Helsingistä junalla, bussit kulkevat tarjouslipuolla pilkkahintaan paikalle). Alueelle jatkosodan jälkeen siirtyneen evakkoasutuksen jäämistöstä voisi löytyä runsaasti materiaalia Karjalan kannakselta, missä käytiin ankaria taisteluja (Viipuri, Rautu, Antrean seutu).

Ongelmia: enemmän saksalaisten ja punaisten kuin valkoisten ja punaisten käymä taistelu.

Tampere


Tampereella ja sen ympäristössä käydyt taistelut olivat (Helsingin valtauksen ohella) sodan ratkaisukamppailuja. Kalevankankaan taistelu on muodostunut käsitteeksi suomalaisessa historiallisessa identiteetissä ja siihen kulminoituu monella tapaa itse sota (etenkin vapaussotatulkinta).

Paikalliset museoammattilaiset ovat tehneet erinomaisia kirjoja Tampereen tapahtumista. Ylipäätään kaupungin museo-osaaminen on Suomen ehdotonta kärkeä. Työväenmuseo Werstaan laatima luettelo Punaisten sotamuistomerkeistä on hatun noston arvoinen suoritus. Asiantuntemusta sisällissotamuseoon siis riittäisi enemmän kuin tarpeeksi.

Sota näkyy myös ympäristössä: kaupungin rakennuksissa ja patsaissa on edelleen nähtävissä luodinreikiä ja Tampereen länsipuolella on venäläisten kaivamia linnoitteita, joita käytettiin vuonna 1918. Kaupungissa sota ei rajoittuisi vain museon seinien sisälle vaan siihen voisi tutustua ympäristössä.

Kuten 1918, myös nykyään saavutettavissa erinomaisesti junalla. Bussilla pääsee jopa 2€ tarjouslipuilla. Muu museotarjonta erinomainen.

Ongelmia: tulisiko tamperelaisesta museosta liian punainen?

Helsinki


Etelä-Suomen vaikutusta sotaan ei juuri esitellä Helsingin valtausta lukuun ottamatta. On kuitenkin tosiasia, että Tampereen suunnan taistelut helmikuussa olisivat voineet mennä toisin tai ainakin sota pitkittyä huomattavasti, mikäli punakaartien parhaat osastot olisivat olleet sillä suunnalla eivätkä jahtaamassa pieniä valkoisia eri puolilla Etelä-Suomen rannikkoa.

Helsingin taistelu oli lyhyt mutta dramaattinen. Punaisilla ei ollut mitään mahdollisuuksia saksalaisten Itämerendivisioonaa vastaan, joka oli ainut ammattimainen sotilasosasto koko sodassa. Taistelujen jäljiltä on Pitkänsillan luona edelleen nähtävissä luodinreikiä, jotka ovat vavahduttavia sotamuistomerkkejä. Etenkin kun vertaa eri osapuolien hallussa olleita päitä sillasta keskenään. Punaisten epätoivon luotien rummuttaessa sillan kivetystä voi tuntea ja kuvitella, kuinka joku urhea on yrittänyt edes kerran nousta ylemmäs ja saada laukaistua kiväärinsä saksalaisten suuntaan.

Ei voi kiistää sitä seikkaa, että Helsinki on helpoiten tavoitettavissa ja ainoa realistinen paikka, jossa museo saisi kunnolla kävijöitä, vaikka monet Suomen museoista muuallakin ylittivät 2014 kävijätavoitteensa. Sotamuseo lähellä antaisi ammattitaitoista apua sotaan liittyvissä kysymyksissä.

Ongelmia: kaikkea ei todellakaan saa tunkea pelkästään pääkaupunkiseudulle!

Muutamia hajatuksia


Keskeinen kysymys museossa on, halutaanko se painottaa sotahistoriaan vai sosiaali- ja poliittiseen historiaan. Onko pääpainopisteenä sodan kulun esittely kartoin ja esinein vai sodan syiden ja seurausten pohtiminen? Konfliktiarkeologina minua kiinnostavat tietysti eniten taistelut, mutta suurta yleisöä voisi kuvitella kiinnostavan enemmän terrori, vaino ja vankileirit. Jokainen suomalainen on todennäköisesti menettänyt omaisiaan tuossa sodassa.

Karjalan alue tulee tuottamaan vaikeuksia. Viipurin taistelut ja kannaksen tapahtumat olivat tärkeässä roolissa, ja niille pitäisi omistaa kokonainen näyttelyhuone museosta karttoineen kaikkineen. Esineiden löytäminen voi olla vaikeaa, mutta esimerkiksi venäläisten sotasaaliiksi saamia saksalaisia Mauser-kiväärejä pitäisi olla edelleen olemassa ainakin keräilijöiden kokoelmissa. Nämähän vietiin Suomeen varuskuntiin ja ne päätyivät nimenomaan Karjana rintaman punaisille, ja viimeiset paiskottiin muistaakseni Savitaipaleen ratapenkalle sopivien ammusten loppuessa.

Vankileireistä on tultava eräs tärkeimmistä näyttelyn osia. Ei pelkästään asian muistamisen merkittävyyden vuoksi, vaan myös museaalisen vaikuttavuuden vuoksi. Eräät Suomen kiehtovimmista sotaan liittyvistä esineistä ovat Työväen arkistolle lahjoitetut Suomenlinnan sotavankileirillä tehdyt esineet. Myös Tampereen museolla on tietääkseni vankileireillä valmistettuja esineitä, mm. naisvangin hiuksistaan valmistamat kellonvitjat. Korjatkaa, jos olen väärässä.

Tässä siis muutama ajatus sisällissotamuseosta. Itse katson museon välttämättömäksi, mutta vaikeasti toteutettavaksi.

2 kommenttia:

  1. Sisällissotamuseoyhdistys on ehdottanut paikaksi Vilppulaa http://www.sisallissotamuseo.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä Vilppulassa käytiin Tampereen rintaman merkittävimmät taistelut. Valkoisten rintaman pitäminen ratkaisi asian. Siellä tehtiin myös ainut punaisten menestynyt hyökkäys panssarijunan ja jalkaväen yhteistyössä, mutta liian myöhään ja liian pienessä mittakaavassa.

      Vilppulan sijainti on tosin liian syrjäinen. Toivoisin ja ehdotan helposti saavutettavaa paikkakuntaa, jonne voisi tehdä kohtuu kivutta luokkaretkiä.

      Poista