Eipä tehnyt Tali-Ihantala 1944 suurta vaikutusta. Keskikohdilla elokuva parani hieman ja etenkin Sturmien työskentelyä sisällä oli ihan veikeä seurata: huono näkyvyys vaunujen sisältä tuotiin hyvin esille. Taistelukohtausten kuvaus vaihteli keskinkertaisesta melko hyvään. Ei tämä sieltä huonoimmasta päästä ollut.
Näyttelijätyö oli taattua suomilaaduttomuutta. Monet upseerien lausunnot olivat paperisen käsikirjoitettuja eivätkä näyttelijät saaneet oikeisiinkaan historiallisiin lausahduksiin eloa. Ilmeisesti näyttelijäkoulutukseen kuuluu että suomalaista sotilasta näytellään painottamalla rrrrrrr-kirjainta joka sanassa. Perkeleet olivatkin ainoat tunteella lausutut sanat koko elokuvassa. Ruotsalaiset näyttelivät elokuvassa aika hyvin, eikä heidän osuuttaan kannata vähätellä itse taistelussa kuten jotkut tekevät. Suuri osa Ruotsista tulleista vapaaehtoisista, jotka jäivät Hangon valtauksen jälkeen Suomeen kaatui tai haavoittui Ihantalassa.
Elokuvan keskeinen ongelma oli pyrkimys dokumenttimaisuuteen joka särkyi pahasti, etenkin kiiruhdetussa lopussa. Vihma ei esimerkiksi kaatunut 3.7. seuratessaan puna-armeijan hyökkäyksen torjuntaa vaan vasta elokuussa. Ylipäätään Tali-Ihantalan taistelut olivat jo Ihantalaan yltäessään hiljentymässä, vaikka olivatkin erittäin rajuja. Painopiste oli jo vaihtunut Viipurinlahdelle ja Vuosalmelle.
Lopussa torjuntavoittojen luettelosta puuttuivat U-linja ja Tolvajärvi. Etenkin Tolvajärven listaamatta jättäminen surettaa, koska Viestipataljoona 33 järjesti taistelujen aikana erinomaiset puhelinyhteydet Tolvajärvien pohjoispuolelle. Siellä venäläisrykmentit pysäytettiin toistuvasti pienille tiettömille järvikannaksille.
Nyt eväidenkeruuta ja odottelemaan elokuvaa Voittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti