tiistai 14. huhtikuuta 2015

Kahvikuppitaiteilua

Sastamalaan saavuttuamme odotimme tovin muuta kaivaushenkilökuntaa. Kun poppoo lopulta oli kasassa, päädyimme ravintola Saluunaan lounaalle. Oikein mukava paikka ja hyvää ruokaa kohtuulliseen lounashintaan.

Jälkiruokakahvin aikana huomasin, että kattoa kiertävät värikkäät jouluvalot heijastuivat kuppini pinnasta. Niinpä kännykamera käteen ja luomaan kuvioita!

Perusnäkymä.

Pieni tönäisy...

Toinen tönäisy.

Huljuttelua eli kahvi pyörivään liikkeeseen.

Puhallus!

Lisää puhaltelua.

Yhdistelmäliikkeitä.

Halvat on huvit toisilla...

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Viimeinen päivä Orivedellä

Lopuksi vielä pari kuoppaa ja kuoppien täyttö. Sai huhkia tosissaan, kun mätti maata kahteen koeojaan ja useampaan kuoppaan. Talven jäljiltä on selvästi heikentyneet lihakset, auh...

Aloita työpäiväsi hymyllä! Tässä tapauksessa tosin työpaikka aloitti päivän hymyllä, kun kollega viereisessä ruudussa kaivoi esiin kunnon alaleukairvistyksen (kuvassa kello kahdessatoista).

Kaivoin mäen laelle harvinaisen turhan kuopan, jossa risteytyi ainakin neljän männyn juuret. Hajoitin isot juurisakset niihin, joten piti hakea kirves. Tulos kun pohjamaahan pääsi: odotetusti ei mitään.

Arkeologien ja metallinpaljastinharrastajien vakiolöytö ALKOn korkki löytyi nyt myös pullon kera metsiköstä. Pullossa oli vielä tislettä pohjalla, mutta niin yllytyshullu en ole että olisin kokeillut!

Huomasin kuoppani vieressä kiviä säännöllisessä kaaressa ja hieman turvetta raaputeltuani löysin ilmeisesti vanhan nuotionpohjan. Halkaisija n. 80 cm. Nuori kohde, mutta ihan hauska bongaus.

Lopulta tuli lähtö mukavasta Orivedestä. Mukava kaupunki, lounaspaikoissa parhaat mahdolliset Oiva-raportit ja hauska kirjakauppa. Opistokin oli näkemisen arvoinen.

Saunoin keskiviikkona musiikkikurssilaisten kanssa juoden Pyynikin käsityöläispanimon pihlajanmarjaolutta. Sauna, olut ja inttimuistot yhdistivät - kuten lähes aina Suomessa -  sangen kirjavaa miesporukkaa, kun yritettiin muistaa missä saapumiserässä ja varuskunnassa olikaan se ja se onnettomuus ja missä kasarmissa olikaan se ja se juttu. Suomalaisuus on jännä juttu.

Mikä olikaan perjantaina viimeinen havainto ennen kuin kaasutimme tiehemme?

Piereskelevä lehmä jäi viimeiseksi kuvaksi tältä reissulta...

Ensi viikossa Sastamalaan!

torstai 9. huhtikuuta 2015

Torstai Orivedellä

Päivään mahtui kaikenlaista mielenkiintoista. Sää suosi pääasiassa, mutta huulet kyllä rohtuivat. Lounaskahvilassa Oriveden keskustassa tuli syötyä herkullinen pekonijuustomunakas, johon kuului jälkiruokana köyhiä ritareita. Toisinaan elämä on hyvää.

Myrskyn ruhjoma, lähes kaatunut puu.


Arkeologin jännät hetket


Aamun ensimmäisessä kuopassa tuli tavanomaista lasiroinaa ja muuta, mutta yllättäen lasta osui johonkin kovaan. Aluksi arvelin löytöä värin ja suorakulmaisuuden perusteella tavalliseksi tiileksi, mutta hetken raaputeltuani kappaleen päästä paljastui sen halki kulkeva puoliympyrän muotoinen kohouma. Arvelin löytäneeni kattotiilen kappaleen. Kuten aina, mielenkiintoisin löytö on puoliksi kiinni profiilissa eli kuopan reunassa...

Kaarevan, kappaleen halki kulkeman kohouman paljastuttua jännitys tiheni.
Lisää raaputeltuani havaitsin, että ensin löytämäni kapean kohdan jälkeen kappale ei jatkukaan sivulle vaan on kapea, kunnes levenee nopeasti. Huomasin kappaleen myös jatkuvan kohouman takana, eli kyseessä oli jotakin suurempaa.

Kaivelu jatkui kun sain luvan murtautua kuopan profiiliin nostaakseni löydön ylös.
Hieman raaputtelua jatkettuani ja todettuani kappaleen oletettua ohuemmaksi huomasin myös, että sehän on rautaa. Punertava väri oli hämännyt eikä kappaleen naputtelu tuottanut selkeää äänieroa.

Esine jatkuu pitkälle kohouman jälkeen ja on rautainen.

Oletin löydön olevan muodoltaan symmetrinen, eli että kohouman jälkeen kappale taas kaareutuu alaspäin ja päättyy vastaavanlaiseen suorakaiteeseen kuin toinenkin pää. Arvelin, että tämä on jonkin peräkärryn tai traktorin lavan metalliosa tai sitten hyvällä tuurilla raudasta tehty kyltti, jossa olisi tekstiä toisella puolella. Reikiä nauloja, tappeja tms. varten ei näkynyt. Kun profiilia oli raaputeltu ja esinettä hieman siistitty, oli aika nostaa se ylös:

Se on saatu ylös! Mutta mikä hitto SE on?

Esine oli sangen kummallinen, ja arvelen sen olevan jostakin maatalouskoneesta. Tässä vielä pari kuvaa:

Sivuprofiilissa huomaa, että leveä pää on "melamainen" ja kaareutuu alaspäin.


Toinen puoli sileä lukuun ottamatta varressa olevaa viistoa osaa, joka myös toisella puolella. Oletan, että tämä esine kytketään varteen ujuttamalla se noita viistoja uria pitkin.


Pituutta noin 38 cm ja painaa paljon (vaakaa ei ollut holilla, mutta useamman kilon), kokonaan valurautaa.


Aikaisemmin juuri tässä kohtaa kaivausaluetta oli säilytetty maatalouskoneita, joten jostakin kyntökoneesta tms. tämä osa on pudonnut. Kai joku vanha isäntä osaisi heti tunnistaa tavaran. Pitäisikö kysyä Maatalousmuseo SARKAsta?

Sinänsä löydöllä ei ole merkitystä, onpahan osoitus että alueen sekoittunut maakerros on modernin ajan tuote. Mutta kuitenkin hauska löytö lähimenneisyydestä ja esille kaivaminen tarjosi huvia ja jännitystä toviksi. Hypoteesit siitä, mitä seuraavaksi paljastuisi esineestä vaihtuivat minuutti minuutilta ja hämmästys ja jännitys kasvoi kaiken aikaa. Arkeologisen tutkimuksen suola.

Torstain hullu ksylitolinen tuuma


Kaivoimme muutaman kuopan alueelle, jossa kasvoi koivuja. Kun koivun juuria saksittiin huomasi tutkimusavustaja, että niistähän tippuu kauniisti mahlaa. Hän laittoi termarin mukin alle, keräsi vähän ja joi.

Tip... tip... tip...

Oli kuulemma hyvää joten kokeilin itse oman termarini mukilla. Oli hyvää, raikasta, hieman makeaa ja hennon ksylitolipurkan makuista. Vatsa ei mennyt sekaisin, kuten moni varoitteli. Innostuimme keräämään tavaraa oikein kunnolla, ja otin käyttöön kameran objektiivia muistuttavan mukini:

Mahlankeräystä. Muki alkoi täyttyä aika nopeaan tahtiin.
Kokonaiskuva keräystapahtumasta. Yksi juuri jätettiin tarkoituksella tiputtamaan vettä. Kaueampana juurien tiputtamasta mahlasta kertyi toisen kuopan pohjalle valtava lammikko.

Myöhemmin leikkasin koivusta tielläni olleen oksan pois ja äkkäsin, että tyvi ryhtyi välittömästi tihkumaan vettä. Siirsin mukini sen alle ja termarimukin taas aikaisemman juuren alle:

Tuettu kahvimukini keräämässä mahlaa tihkuvasta oksantyngästä.

Mahlaa kertymässä.
Tiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip!

Seurasin tippumista kaivaessani vieressä kuoppaa alavalle pellolle. Oli ******** hommaa, koska se oli täynnä juuria ja vesi tihkui kuoppaan. Lapion sijasta heilutin rautakeppiä, jonka päässä oli iso möykky maata.


Arkeologi ei tykkää. EI TYKKÄÄ.
Illalla GPS-tiedot vielä osoittivat, että tämä kaamea kuoppa tuli vielä vahingossa väärälle puolelle tontin rajaa. Kun päivä päättyi, kävin hakemassa mukini johon oli ehtynyt kertyä mukavasti mahlaa (lisäsin siihen kaksi vajaata termarimukia juuren luota):

Hyvä saldo.
Ja koska Suomessa ollaan, pitää kaikkea nestemäistä sotke alkoholiin. Kokeilin viskin ja mahlan sekoitusta, kaksi osaa mahlaa ja yksi osa Kolmea leijonaa. Mielenkiintoinen, aavistuksen makea maku mutta ei mikään erityinen herkku. Viskin ja mahlan makutasapaino hyvä, kumpikaan ei dominoi. Nimettäköön drinkki "Oriveden arkeologimahlaksi".

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Varpaat Pirkanmaan mullissa

Pirkanmaalaisuutta.

Niin se arkeologin tie vain vie että olen jälleen kerran kentällä. Kohteena Pirkanmaa kuun loppuun asti. Aloitimme (kaivausjohtaja + piirtäjä + tutkimusapulainen + kaksi kaivausapulaista, minä viimeistä kastia) kaivelut tiistaina Orivedellä. Täällä menee sitten tämä viikko.

Siitä se kenttäkausi 2015 alkaa.

Siitä se kenttäkausi 2015 alkoi. Koeojassa kumman paljon palanutta hiekkaa. Myös luuta tuli kivasti ja hieman ohutta ikkunalasia.
Sään ei voi sanoa toistaiseksi suosineen. Odottaessani poimijaa Tampereen linja-autoaseman edustalla niskaan satoi lunta. Perillä Orivedellä tuli ensimmäisenä päivänä vettä, räntää ja lunta. Tänään sitten oli ankara tuuli koko päivän ja sormet olivat aivan kohmeessa. Maa on noin 5-10 sentin syvyydeltä roudassa, mutta lapiolla hakkaamalla pääsee läpi.

Yhdestä koekuopasta tuli jostain syystä paljon näitä palleroita, lienevät jonkin sortin kuukusia.
Kummallisen kivikon keskellä oleva syvennys poiki aimo kasan tiiliä, eli nuorehko rakennusjätteen dumppauskuoppa.
Bricks were shat.

Löydöt ovat olleet Orivedellä tällä kylätontilla nihkeitä. Löysin ensimmäisenä päivänä mahdollisen sirpin hiomakiven ja tänään oudon kivikon keskeltä löytyi tiiliä täynnä oleva kuoppa. Modernia kamaa, vaikka kartat osoittavatkin vanhempia kylätontteja lähettyvillä.

Orivedellä


Majoitus on mielenkiintoisessa paikassa, nimittäin Oriveden opistolla. Hyvin mukava paikka, perushyvä aamiainen, erinomaisesti toimiva Wifi, tilavat huoneet, OK tason keittiöt ja mahdottoman pehmeät vuoteet! Holilla myös opiston kirjasto, jossa oli mielenkiintoinen valikoima kirjallisuutta. "Mielenkiintoinen" ei tässä tapauksessa ole kiertoilmaus negatiivisille ajatuksille. Sakkolan viiri kirjaston edessä olevassa vitriinissä oli hauska havainto.

Paikallisesta S-Marketista löytyy lähipanimoiden erikoisoluita, menen kohta saunaan ja testaan samalla yhden. Pistäytyminen Lahja & kirja -puotiin tuotti "järjettömän munkin", eli strategialautapeli Age of Conanin käyttämättömänä reiluun alehintaan!

Opiston edestä tuli bongattua yksi sotamuistomerkki kokoelmiin:

"Tältä paikalta lähtivät talvisotaan Oriveden, Längelmäen, Juupajoen ja Eräjärven miehet 14.10.1939". Hyvin yksinkertainen mutta karuudessaan liikuttava sotamuistomerkki.

Hauska bongaus paikallisen S-marketin hedelmäosastolta. Ostin kaliumlähteeni seuraavanakin päivänä tästä korista:

Hauskaa markkinointia!


Orivedellä riittää muutenkin veistosta, patsasta yms. bongattavaksi. Kaupunki itsessään on surullisen hiljainen, toivon mukaan opiston kirjoituskurssit tuovat taas kaupungin täyteen väkeä! Mukava paikka tämä nimittäin on.

"Eräänä päivänä apurahataiteilija päätti keskittää luomiskykynsä veistäkseen hirvittävällä tavalla epämuodostuneen karhunpennun, jonka päässä on hunajamelonin kokoinen kasvannainen"

torstai 26. maaliskuuta 2015

Muutama kuva Turun katujen varsilta

Taas tuli bongattua yhtä sun toista hauskaa Turussa kuljeskellessa:

Luulin tätä eduskuntavaalimainokseksi. Tarkoituksellista?


Tyhjä tontti Raunintie 5:n kohdalla Raunistulan koulun takana. Paikalla ollut rakennus on purettu, näkyvissä on vielä betonirakenteita ja muutamia rappusia:

Tonttia reunustaa parin metrin välein kivipaadet. Joku lapsi oli laittanut paaden edessä olevalle kivelle muovikamman, Hello Kitty -lelun, muotin, pienen figuurin ja jonkin dinosaurusluurankohahmon alaosan. Tulkittavissa uhrilahjaksi paadelle (ainakin tuhannen vuoden kuluttua)?

Rappusia ei minnekään.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Aurinkoa

Ei ollut välineitä auringonpimennyksen katsomiseen. Kännykkäkamera sentään otti kiinnostavan  kuvan kirjaston edessä, vaikka ilmiötä ei näy.

100 kirjaa - osa 4

# 14 Rintala, Paavo. Nahkapeitturien linjalla. Romaani. Osa 2 (1979)
 ISBN: 9511053450

Tämä pitää arvioida yhdessä edellisen osan kanssa. Toinen osa osoittautui ensimmäistä huonommaksi, mutta ei olennaisesti. Edellisestä romaanista "selvinneiden" vaiheista kerrotaan välirauhan ajoista aina Kuuterselän taisteluun 1944 asti.

Osassa kaksi on joitakin kaunokirjallisesti erittäin huikeita lukuja, kuten yritys saada maalaustaiteita harrastava Janne hullujenhuoneelle sotaa pakoon psykoanalyysia harrastavan tohtorin suostumuksella. Toisaalta kokonaisuutena tarina sakkaa välillä. Osa hahmoista on hyvin kiinnostavia ja hyvin luotuja, itse en oikein pitänyt oikeassa olevasta mutta tahdottomasta teologi-Hessusta. Itse en oikein pidä Rintalan tavasta tehdä osasta hahmoja profeettoja omalla maallaan. Sinänsä kirjan lopussa esitettävä kuva Mannerheimin ajattelusta jatkosodan aikana vaikuttaa hyvin uskottavalta.

Edeltäjänsä kanssa Nahkapeitturien linjalla on ollut hyvin kiinnostava lukukokemus: miten 1970-luvulla kirjoitettiin kaunokirjallisuudessa talvi- ja jatkosodasta. Eli siis 2010-luvun jälkiviisautta 1970-luvun lopun jälkiviisaudesta.

Annoin GoodReadsissa 3 tähteä. 


Välihuomautus lotista



Tässäkin kirjassa Rintalan rintamamiehet inhoavat kollektiivisesti lottia, paitsi muonitus- ja lääkintälottia. Vilho Lukkarisen Suomen lotat -teos ilmestyi pari kolme vuotta näiden teosten jälkeen (vuonna 1981). Siinähän todetaan, että nimenomaan (Rintalan rintamamiesten halveksimista) kanslialotista oli etenkin talvisodassa hirvittävästi pulaa. Valitettavasti juuri näistä lotista on kaikkein vähiten tietoa, etenkin vuoden 1941 toiminta tilapäisissä "konttoreissa" vallatuilla alueilla olisi kiinnostavaa: juuri he laativat luetteloita kalustosta, tavaroista, sotasaaliista yms. Karjalan kannaksella. Urakka on ollut mittava, mutta siitä on valitettavan vähän tietoa työn ad hoc -luonteen vuoksi. 

Lääkintälottia sen sijaan oli monina vuosina liikaakin. Talvisodan jälkeen harmiteltiin sitä että konttoritöihin tottunut nainen halusi mieluummin lääkintälotaksi vaikka hänen kokemuksensa konekirjoittajana olisi ollut äärimmäisen arvokasta esikunnissa tai muissa vastaavissa paikoissa.

Voisi kuvitella jotakuta naistutkijaa/sukupuolentutkimuksen tutkijaa kiinnostavan sodan jälkeisen kaunokirjallisuuden lotista antama kuva.


# 15 KRG Pendlesom. The Vikings. (1980)
ISBN: 0831791462

Tarvitsin lisätietoja viikingeistä, ja perustietoja saadakseni lainasin yliopistolta The Vikingsin. Tietenkin vuonna 1980 julkaistun kirjan tiedot ovat paikoitellen vanhentuneet, mutta kauniin kuvituksen ja selkeän tekstin avulla perustiedot välittyvät. Suosittelen perusteokseksi.

Annoin GoodReadsissa 4 tähteä.


# 16 Korjus Jaakko. Viron kunniaksi: talvi- ja jatkosodan virolaiset vapaaehtoiset. (1998)
ISBN: 951233819

Taas yksi kirja jonka luin jo tammikuussa mutta jonka olen unohtanut merkitä tänne. Tässä on jälleen yksi tutustumisen arvoinen vaihe sotahistoriassamme.

Kirja olisi kaivannut rajusti lisää toimitustyötä: esimerkiksi joissakin taisteluissa kaatuneet on saatettu luetella leipätekstin seassa pitkänä nimiluettelona ilman, että ilmoitetaan kokonaisia lukumääriä. Oletuksena on selvästi, että lukijan on tukkimiehen kirjanpidolla laskettava tekstistä määrät. Toisaalta juuri nimien esittäminen sivun mittaisena luettelona antaa ymmärtää, miten ankarissa taisteluissa virolaiset olivat. Kirjan lopussa oleva liite jäisi lukematta.

Periaatteessa tutkimuksena kirja on riittävän hyvä antamaan yleiskuvan aiheesta ja sen tutkimuksen vaikeuksista. Kuvitus on kiinnostava ja kuvat harvinaisia. Hauskana bonuksena kirjastosta lainaamani kirjan marginaaleihin oli tuherrettu lyijykynällä sangen railakkaita huomautuksia, kuten neuvosto-Viron syntykappaleessa kommentit tyyliin "OLISITTE TAPELLEET!".

Annoin GoodReadsissa 3 tähteä.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Kielikukkasia ennen ja nyt

Varmimpia tuntemiani itsepiristyskeinoja on käydä lukemassa Jyväskylän yliopiston sivuilla kielikukkasia. Suosikkejani  ovat mm.

Dementiayhdistys ei voinut jakaa jokavuotista tunnustuspalkintoaan lokakuussa, kun se ei muistanut vuodelta yhtään ansioitunutta.
Taloussanomat 10.10.2006

Kun kehotuksia ei noudatettu, eläimet määrättiin joko myytäviksi tai teurastettaviksi. Niiden omistaja päätyi teurastukseen.
Kirkkonummen Sanomat 5.3.2006

Poro hyökkäsi miehen kimppuun – taisteli veitsen kanssa hengestään.
Ilta-Sanomat 9.10.2008

Tällä lahjakortilla saa syödä kaksi ihmistä oman valinnan mukaan.
ABC-liikennemyymälän lahjakortti v. 2008

Olympus μ 1030 SW -digitaalikamera toimii vaativissakin olosuhteissa. Se sietää lunta, pakkasta kymmeneen miinusasteeseen ja vettäkin kymmenen metrin syvyyteen. Sopii siis hyvin retkiluistelijan kaveriksi.
Pirkka 12/2008

Ja kaikkien aikojen suosikkini:

Seitsemän kymmenestä lomarakentajasta päätyy hirteen.
suomirakentaa.fi 6.9.2011   

Kielikukkasia 73 vuotta sitten


Kirjastossa nappasin hyllystä uteliaisuuttani vuosikerran vuoden 1942 Suomen kuvalehteä, ajattelin vilkaista sota-ajan kirjoituksia. Numerosta 6 (7.2.1942) löysin yllätyksekseni koottuna lukijoiden huvittamiseksi lisää kielikukkasia sisältäviä lehti-ilmoituksia, mm. klassikon "sauna peltikatolla"

Lähde: Suomen Kuvalehti 6 (7.2.1942)

Tässä puhtaaksikirjoitettuina:

Runoilijat!

Sepittäkää kaksijakeinen uusi kansallislaulu, vastaava Suomen itsenäisyyttäsi, kansamme yhteishenkeä, sisua, tulevaisuuden uskoa, kaitselmuksen johtoa: SUUR-SUOMEA; ja lähettäkää runokoe os.: M. Klemettilä, Kirkkonummi

MUSTA HUOPAHATTU harmaalla oravalla, matkalla Kalliosta Erottajalle. Hyväntaht. löytäjää pyydetään luim. palkkiota vast.

Huvila Oulunkylässä

Etu-Metsä, 12 huon. sauna peltikatolla. Tontti 800 m2. Pal. vak. 318.000:- . Vuokrat 42.000 :-. Hinta 485.000:-. Lainat 175.000:-.

21/1 -42 pud. Bulevardin tienoille naisten musta nahka ja valkoinen villakäsine (vasemman käden). Löytäjää pyydet. tuomaan pientä palkk. vast.

KADOTETTU

Pyydän sitä autonkuljettajaa, joka jouluk. 15 pnä 1941 kuljetti autonsa lavalla Aunuksesta Uuksiin maalatun kirvesmiehen työkalulaatikon, ilmoitta-

Riemukkaat hetket kielikukkasten parissa jatkuivat, nimittäin 3 + 1 päivillä törmäsin sangen epäonnistuneeseen tuotteen nimeämiseen:

"Mukavuus nolla"

maanantai 16. maaliskuuta 2015

100 kirjaa osa 3

Kas niin, "luettu" -luettelo on täydentynyt ja rekisteröidyin GoodReadsiinkin luku-urakkani kanssa. Laitoin laskurin blogin sivupalkkiin, mutta se ei meinannut heti ilmestyä. HTML-koodista piti paikata yksi kohta manuaalisesti, mutta onneksi osasin!

Täydensin sivustolle lukemiani kirjoja, joita ei ollut vielä kirjattu GoodReadsin tietokantaan. Sinänsäkin palveluksia kulttuurille ja tiedonlevitykselle.

# 10 Lappalainen, Mirka. Pohjolan Leijona: Kustaa II Aadold ja Suomi 1611 - 1632

ISBN13: 9789522342423

Joululahjaksi anopilta saamani kirja osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi ja valaisevaksi opukseksi. Kirja on tehty hyvin perusteellisesti ja saihan se TietoFinlandiankin. Lappalaisen kirja Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa oli aikoinaan osa Suomen historian aineopintojani. Lappalainen on erittäin taitava kirjoittaja, jonka kirjoituksissa esiintyvä toisto ei häiritse. Pohjolan Leijonassa mainitaan tusinan kerta, että aatelisvalta voimistui Aadolfin aikana, Suomi ja Ruotsi olivat köyhiä ja 1600-luvun aateliset poikkesivat karskeista Kaarle IX:n ajan ratsusotilaista. Toisinaan toistot esiintyvät peräkkäisissä kappaleissa, mutta tämä ei todellakaan ärsytä eikä haittaa lukemista. Pikemminkin toistot korostavat näiden seikkojen merkitystä eri yhteyksissä.

# 11 Jones, Diana Wynne. Aarnikotkan vuosi. 2002.
ISBN: 951027187X

Derkinhovin mustan ruhtinaan toimiva jatko-osa.

# 12 Karlsson, Gösta & Vainio, Markku. Summan surmankorsu ja Miljoonalinnakkeen tuho (2004)
ISBN: 952917839

"Tavanomaiselta" veteraanimatrikkelilta vaikuttava ja klassikkoaiheesta tehty kirja yllätti. Veteraanihaastattelut on tehty poikkeuksellisen taitavasti ja kattavasti ja Surmankorsun ja Miljoonalinnakkeen vaiheet kartoitetaan hyvin. Surmankorsun tutkimus syksyllä 1941 vainajien löytämiseksi on selvästi ollut yksi Suomen historian ensimmäisistä konfliktiarkeologisista tutkimuksista. Pitää löytää lisää infoa tutkimuksista.

# 13 Raising Steam. Terry Pratchett.
ISBN: 0552170461

Vasta kirjailijan kuolema muistutti minua, että sain tämän luetuksi tammikuussa loppuun. Taattua Kiekkomaailmalaatua.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Poimintoja 13.3.

Eilen oli yksi masentavimmista päivistä pitkiin aikoihin, liittyi ilmeisesti perjantaihin ja 13. päivään. Kauniista säästä ilmassa oli ankeuden ja haikeuden yhdistelmää.


Terry Pratchettin kuolemasta:


Lähde: xkcd.com


" Uhrikivestä ja uhritolpasta":


Vaikuttaa todellakin siltä (vaikka onkin vain NYTistä tämä poiminta), että autoliikkeen tolpasta on tulossa rautakautista muinaisjäännöstä tärkeämpi ja arvostetumpi kohde:

http://nyt.fi/a1305937352445

Kun helsinkiläinen graafinen suunnittelija Antti Rita luki uutisen, hän kauhistui. Tolppa oli pelastettava. "Se on kulttuurihistoriallisesti tärkeä, ihmiset pitävät siitä. Se on jo noussut suositun maamerkin asemaan", Rita perustelee projektia.

 Koska meemeillä taistellaan, niin tein oman:

Kuvalähteet/kaapaukset: YLE.fi, nyt.fi, firstcovers.com 13.3.2015