maanantai 21. tammikuuta 2013

Aseiden ase – luettu

Kas niin, muutama päivä siinä vain meni mutta Aseiden ase Kalašnikovin tarina tuli nyt luetuksi. Nyt on aika arvioida.

Kirja oli todella nopealukuinen ja mukaansatempaava. Se kärsi kuitenkin tietynlaisesta hajanaisuudesta ja toistosta pidemmälle edetessä. Samoin saksalaisten Sturmgewehrin  myöhäinen, mutta hyvin ansiokas esittely kirjassa mietitytti. Se tuodaan esille vasta, kun AK-47:n kehittämistä on selostettu jo kertaalleen. Aseella on täytynyt olla olennainen vaikutus Kalašnikovin kehitykseen, ja tästä syystä neuvostoliittolaisten suunnittelijoiden korostaminen ensin, mutta Hugo Schmeisserin mainitseminen vasta myöhemmin vaikuttaa kummalliselta valinnalta. Chivers kuitenkin mainitsee suhteellisen varhaisessa vaiheessa monet muut vaikutteet ja Neuvostoliiton hylättyjen mallien ja ulkomaalaisten aseiden kokoelmat, joihin Mihail Kalašnikov pääsi tutustumaan.

Kirjassa toistellaan luvusta toiseen sitä, että Kalašnikov oli neuvostoliittolaisen monipuolisen yhteistyön tulosta, eikä yhden miehen läpiviemä vallankumouksellinen idea. Kaksi kolme kertaa jos olisi karsinut neuvostopropaganda/Kalašnikovin mukaili valtion versiota syntyhistoriasta/oli yhteinen projekti -tavaraa, niin lukukokemus olisi ollut kiinteämpi. Toisaalta samalla tulee selväksi, että Mihail Kalašnikov on hyvin monipuolinen persoona. Täyttä totuutta hänen ja muiden osuudesta AK-47:n syntyyn emme tule koskaan tietämään.

Taustatutkimus on tehty ansiokkaasti. Esimerkiksi Suomen RK-62:n, siis Suomen armeijan vakioaseen yhteydessä on saatu tietoja Markku Palokankaalta, Suomen johtavalta aseasiantuntijalta. Muutaman sivun mainintaakin varten on tarkistettu ja verrattu faktat, ja lähdeviitteitä on laitettu tekstiin kiitettävästi.

Kirja vertaa AK-47:aa hyvin M-16-rynnäkkökivääriin kehitykseen ja siihen, kuinka vastaava aseuudistus konepistooleista ja kivääreistä rynnäkkökivääreihin vietiin Neuvostoliiton kilpakumppanissa USA:ssa läpi. Sekä miksi M-16 epäonnistui.

Kääntäjä on tehnyt muutamia todella typeriä ratkaisuja. Esimerkiksi puhuttaessa yhdysvaltalaisista sotilaista Vietnamissa on G.I.* (yleensä käsitetty General Infantry, mutta alkuperäinen lyhenne on sanoista galvanized iron) käännetty suomeksi "amerikkaissoltuiksi" ja soltuiksi". Samoin muutamat muut yksittäiset sanavalinnat särähtävät ikävästi (esim. "pippuroida").

Kokonaisuutena kirja on kuitenkin kiehtova ja monipuolinen katsaus sarjatuliaseisiin viimeiseltä 150 vuodelta. Se osoittaa taloudelliset, tekniset, innovatiiviset  ja muut pyrkimykset aseiden kehitystyössä ja kertoo myös, miten (katastrofaalisen) konservatiivinen instituutio armeija keskimäärin on.

Minua kiinnostavasta Kalašnikovin symboliikasta sain mukavasti materiaalia ja ajateltavaa. Chivers luettelee monia kapinallisryhmiä ja muita vastaavia, jotka ovat ottaneet aseen symbolikseen. Samoin muun kuin Kalašnikovin käyttö on vahvasti symbolinen valinta. Oli myös kiinnostavaa lukea yrityksistä luoda Kalašnikovin nimen ympärille muutakin kuin asevientiä. 150 dollarin vodka tai taskuveitset eivät kuitenkaan myyneet. Lopputuloksena osoitetaan kuitenkin hyvin perusteellisesti, miksi AK-47 myy.

*Ilmeisesti alkuperäistekstissä käytetään tuota termiä. Yritin etsiä Google booksista vastaavia sivuja kuin suomenkielisessä painoksessa, mutta juuri nuo "solttusivut" eivät olleet esikatseltavissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti