sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Uusi sarjakuvakokemus - Villimpi Pohjola

Tällä kertaa kirjaston sarjakuvahyllyltä tarttui pitkään lukuharkinnassa ollut JP Ahosen Villimpi pohjola - Kypsyyskoe. WEB-sivujen mukaan sarjakuva on ilmestynyt Aamulehdessä vuodesta 2003, ja kokoelmia on julkaistu kolme. Tämä on niistä ensimmäinen.

Sarjakuva oli asetettu kaupunginkirjastoon hyllyn päälle hyvin esille telineeseen, joten pisti silmään ja tuli napattua lainaan. Aluksi luulin sarjakuvaa (näin sen ensi kerran Cosmic Comic Cafeessa) piirrostyylinsä puolesta espanjalaiseksi tai ranskalaiseksi, mutta tekijäksi osoittautui suomalainen. Tyyli eroaa hämmentävästi valtavirrasta - edukseen.


Kansi on oikein mainion näköinen. Kannen avattuaan ja ensimmäisen sivun luettuaan mainio olo jatkuu. Piirrostyyli on hienoa ja dialogi harvinaisen sujuvaa. Hahmojen keskustelut ovat suoraan yliopistolaisten arkipäivästä.

Sarjakuva käsittelee yliopistolaisten nuorten aikuisten elämää ja huolia. Se on elämäntilannesarja, painottuneena parisuhde-elämään. Tarinassa on pitkä juoni, mutta yksittäisinäkin sarjakuvat toimivat. Ällöttäviä yksityiskohtia on muutamissa jutuissa, mutta ällöys on perusteltua - ja hupaisaa. Surrealistiset käänteet ovat toimivia, mutta niillä kosiskellaan nimenomaan Nintendo-sukupolvea, joka tällä hetkellä raataa gradunsa ääressä ja pohtii, mistä tässä maailmassa oikein irtoaisi työtä. Lihapiirakasta ei saa tehdä gradua, eikä kiusallisesta tilanteesta pääse pakenemaan virtuaaliviemäriputkeen 64-bittiseen maailmaan.

Toisinaan henkilöhahmoja on vaikea seurata, ja välistä pitää palata muutama sivu taaksepäin käsittääkseen, kuka on tehnyt tai sanonut mitä ja miksi. Tosin luin hieman ahmimalla, kärsivällisemmällä lukutekniikalla jutut olisivat avautuneet paremmin. Ensimmäisellä sivulla on onneksi henkilöhahmoesittely, johon vertaamalla pystyi tunnistamaan osan hahmoista hämmennyksen vallitessa [yliopistolaiset nyt vain ovat partajetsuklooneja tietyissä oppiaineissa]!

Villimmässä Pohjolassa on ainesta. Taide on suomalaisen sarjakuvan kärkeä, dialogi ja huumori oivaltavaa ja toimivaa. Ongelmana tosin lienee, että erityisen esille nousevaa henkilöhahmoa sarjassa ei ole. Itse tosin tykkään, kun Viivin & Wagnerin sijaan huumoria saadaan Markku Sjöholmilla (lempinimeltään Rontti), Muusa Pimiällä, Ukko-Pekka Rahikaisella tai Otto Tuppuraisella. Villissä Pohjolassa on elämänmakua.

Kannattaa pistäytyä Ahosen sivuilla:
http://www.jpahonen.com/vp/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti